221109 ST Jeannet - kolmas vuoriretki

Suomalaiskolumbialaisranskalaisella lounaalla (sillikaviaaria, chili con carne+paistetut banaanit, juustoa ja paikallisia leivonnaisia), saimme kutsun lähteä Isabellen ystävän mukaan vuorikävelylle.

Tästä linkistä löytyy faktaa tämän kertaisen vuoristoretkemme kohteesta.http://www.randoxygene.org/pge/rando_pe/affiche_rando.php?rubrique=1&zone=3&rando=25.

Ja puhukoot kuvat ensin puolestaan. Ja kuvien jälkeen tarinaa vaihteeksi kolmen tarinankertojan näkökulmasta eli vuorossa marraskuun tarinatuokio. Ensimmäisessä kuvassa matkaseurueemme St Jeannetin kylässä kahvibaarin edustalla.

Tässä kuvassa itse Baou, jonne matkanpäämme johti.




















Ensin läpi kylän...mm. oliivinkäsittelyoppintunti:

Pojat odottamassa aikuisia:













Castelet - lounasravintolamme vuodelta...

Alaspäin tultaessa näkymä St Jeannetin kylään:

YKSI

Olimme äidin isoveljeni ja äidin kavereitten kanssa vuorilla. Kun olimme menossa ylös vuorille niin jouduimme kiipeämään ja kiertämään eri paikoista, Välillä Äiti ja hänen kaverinsa menivät väärään paikkaan, Minä ja isoveljeni olimme ensimmäisenä ylhäällä ja me söimme siellä… Sitten lähdimme takaisin eripolkua mutta lähdimme vielä ylemmäs, Ihmettelin että miksi menemme vieläkin ylemmäs mutta emme edes olleet vielä ylhäällä vuoren huipulla vaan olimme menossa sinne. Sitten sieltä ylhäältä lähdimme alas ja pois.

KAKSI

Sunnuntai aamuna minun piti herätä todella aikaisin, koska olimme lähdössä äidin ystävä Timin kanssa vuorille retkeilemään. Söimme nopeasti aamupalaa ja pakkasimme eväät mukaan. Sitten lähdimme kävelemään kohti parkkipaikkaa josta Tim tulisi hakemaan meidät. Me olimme vähän myöhässä siitä ajasta minkä olimme sopineet, että tapaisimme, mutta Tim oli kanssa myöhässä. Automatka kesti about 30min ja kun olimme perillä Timin toiset ystävät tulivat meidän kanssa sinne. Sitten lähdimme kävelemään, mutta pysähdyimme heti ensimmäisessä kahvilassa. Sen jälkeen lähdimme kävelemään kohti vuoria. Vuorille menossa näimme tyyppejä tekemässä oliiveista öljyy ja äiti otti kuvan vaik ei kysyny ees lupaa. Näimme siellä pari tyyppiä jotka oli kiipeemässä vuoria ylös. Kun olimme suunnilleen puolessa välissä yhtä vuorta äiti ja muut lähti väärään suuntaan ja me jäätii oottamaa niitä risteyksee. Ylhäällä oli semmone linnan tyylinen rakennus, joka oli menny rikki aika pahasti. Siellä me söimme eväät ja lepäsimme hetken. Sitten lähdimme kävelemään viellä ylöspäin vuorta ja olimme 800metrin korkeudessa. Se näytti aika hienolta, kun oli niin korkealla ja näki niin pitkälle. Lähdimme tulemaan alaspäin ja toinen puoli mitä olimme mennyt ylöspäin oli paljon jyrkempi kuin se jota menimme alaspäin, mutta ei se haitannut koska sitä vuorta oli kiva kävellä ylöspäin kun se oli jyrkkä. Kun olimme taas siellä kaupungissa menimme taas kahvilaan juomaan, sitten menimme takaisin autolle ja yks koira lähti seuraa meitä ja Jokke halus pitää sen. Sitten lähdimme sieltä vuorilta kotiin ja olimme tosi väsyneitä.

KOLME

Isabellen ystävä Tim on ahkera vuorikävelijä. Onneksi satuin kysymään oliko hän viime aikoina käynyt vuorilla. Hän kertoi lähteävänsä reissuun tulevana sunnuntaina. Ja saimme kutsun mukaan.

Sunnuntai-aamulla suuntasimme Carrefourin edessä olevalle huoltoasemalle. Ja Tim haki meidät sieltä. Ajoimme St Paulin kaupunkin kautta St Jeannetin kylään. Ensin joimme kahvit ja sitten kylän halki polulle. Mukana olivat myös Timin puoli vuotta sitten kävelyretkellä tapaama Francoise sekä Marcello hänen ystävänsä. Ja lähes kaikki näimme toisemme siis ensimmäistä kertaa.

Retkipolun alkupäähän päästäksemme piti kävellä idyllisen St Jeannetin kylän halki. Matkalla näimme miten oliiveja käsitellään sitten kun ne on kerätty puista. Kovaa käsityötä. Nappasin kuvan - oli niin mahtavan näköistä...työn ahkerat ahertajat kyllä sen huomasivat. Olivat innoissaan kun joku tuntui arvostavan ja olevan kiinonstunut heidän työstään. He myös myivät siinä ohimennen vihanneksia (ja oliiviöljyä). Olisi varmasti ollut hyvää, mutta ajatus öljypullon raahaamisesta vuoristoon ei houkutellut.

Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin. Ylöspäin kavutessa tuli kuuma –jopa hiki. T-paita oli aivan märkä selästä. Jyrkkiä rinteitä, kiviä, ruskan värjäämiä puita ja vuorenrinteitä-kaunista. Kävelypolku oli peittynyt maahan pudonneista tammenlehdistä ja tammenterhoista, jotka rutisivat kengän alla mukavasti.

Linnoituksella söimme eväät. Olimme noin 600 metrin korkeudessa. Pysähtyminen aiheutti sen, että kuuma vaihtui viileäksi. Kuivan paidan vaihtaminen oli tarpeen. Niin myös mukana ollutta fleece-paitaa, takkia ja hanskoja tarvittiin.

Lounas oli maittava: patonkeja, lohta, klementiinejä, pähkinöitä, kuivattuja aprikoosia, suklaahippu keksejä ja paikallista pinjasiemenillä ja vihreillä lehdillä täytettyjä leivonnaisia. Kahvia ei taaskaan ollut. Termospullo olisi ehdoton väline täällä retkeillessä.

Jatkoimme ylöspäin kävelyä. Maisemat olivat upeat myös tällä korkeudella (800m) Näimme pitkälle merelle asti, monen pikkukylän yli. Loppumatka olikin pelkkää laskeutumista – ja polku muuttui kohtuullisen leveäksi tieksi. Täällä olisi helppo vähän huonompijalkaisten ja –kuntoistenkin kävellä. Hyvä ilma olikin houkutellut kävelylle paljon ihmisiä. Törmäsimme juoksijoihin, perheisiin, vanhuksiin, koululaisiin sekä metsästäjään koirineen.

Retki oli onnistunut ja neljän tunnin kävelyn jälkeen, olo oli väsynyt mutta onnellinen. Pääsinhän minä vielä kerran vuoristoon. Ja tällä kertaa sain tilaisuuden myös näyttää vuoristovaelluksen iloja myös lapsilleni, jotka pärjäsivät reissulla meidän aikuisten mukana todella hyvin. Eivät itse asiassa olleet yhtään ’niin väsyneitä’ kuin me aikuiset reissun päätyttyä. Retken päätimme kupilliseen teetä baarissa, josta retken olimme aloittaneetkin. Ja lapset nauttivat jäätelöistään. Näillä pojilla jäätelökesä vaan jatkuu…vaikka onkin marraskuu.

191109 Beaujolais Nouveau est arrivée!

SE TULEE. Joka vuosi ja aina samaan aikaan. Nimittäin uusi Beajoulais..ja marraskuun kolmantena torstaina. Niin se saapui taas tänäkin vuonna. Ja nyt itse jotenkin jälkeenpäin tajuan, että päästin sen tulemaan aivan liian varkain...vaikka olenkin ihan täällä asian ytimessä. Kävin hankkimassa pullon...mutten nauttinut sitä lapsieni kanssa (seuraa siis kaivataan..). Tuolla se pullo odottaa keittössä korkaamatta vieläkin.

Kaipasin kovasti viime vuotisia Beaujolais juhliamme Lappeenrannassa, kun TBRC työkavereiden kanssa vastaanotimme tämän punaisen juoman Beaujolais 'maratonin' ja erittäin hyvä ruoan ja mahtavan seuran merkeissä. Hauskaa oli - vaikkei venettä saatukkaan käännettyä talviteloille. Ensi vuonna aion ottaa Beujolais´n vastaan Lappeenrannassa..ja hyvässä seurassa ! HEH!

171109 from CERAM to SKEMA

Niin - koulumme fuusioitui ESC Lillen kanssa ja samalla nimi vaihtui nyt sitten kesken lukukauden. Tämä vaihdos on ollut ilmassa siitä saakka kun tulimme tänne. Ei se toistaiseksi ole meihin opiskelijoihin muuten vaikuttanut kun, että emme saaneet opiskelijakortteja, kun halusivat antaa ne sitten uudella logolla varustettuna. Tosin eipä siinä ole paljon mieltä jakaa opiskelijakortteja joulukuussa meille, jotka lähdemme kotiin tämän ensimmäisen lukukauden jälkeen.

Toisen kerran muutokseen törmäsin kun sähköpostiini saapui viesti, jossa kysyttiin olisinko kiinnostunut tulemaan mukaan juhlistamaan tätä koulun nimenmuutosta. No tottakai olin...mutta koskaan ei sitten tullut tarkempia koordinaatteja, että minne ja milloin minun olisi tultava.

Seuraavaksi nimenmuutoksesta muistutti seuraava sähköposti ...seuraavana päivänä kun juhlat oli jo juhlittu:

"The project is to create a school for leadership, with campuses worldwide, training decision makers who understand a new world that is in constant flux, leaders who can generate sustainable performance.
The new identity underlines our school’s ambition: to be a point of reference among business schools internationally. The school will be different and innovating, guided by the reality of the new business environment: the knowledge economy.

From this is born:
SKEMA has a positive and international etymology. It is from the ancient Greek, schema (shape, form, composition of an object). This root gave rise to the Latin schema (attitude, appearance, geometric shape), then from the French schema or scheme meaning the structure or movement through a process. SKEMA is also a reference to the new shared mental schemes, and to the new methods to be put in place to adapt to the new challenges faced by 21st Century businesses.

What it stands for: School of Knowledge and Management facilitates understanding internationally and underlines the group’s foundation as a business school. It gives strength to the brand and its constructive and innovative pedagogy.
For every one of you, this merger will mean: more choice, more opportunities, more professors, more international experience, more professional experience, more support, and more innovative and ambitious academic projects. In concrete terms, this synergy gives you access to an enhanced educational offering:

• Five campuses: the merged school will be resolutely international, having –from the outset– three campuses in France, one in China and one in Morocco, and in the USA very soon; and we will be targeting the setting up of campuses in the new economic world of tomorrow (India, Latin America, Russia…).

• Improved teaching: the new school will foster more cutting-edge research into management of innovative high-tech projects, information and customer relationship management, globalisation (M&A and risk management) and economic trends (sustainable development, ESR).

• A richer learning experience: thanks to a larger choice of study paths (including certified specialisations and twin areas of expertise), an expanded alumni network (20,000 former students throughout the world), a greater range of expertise (138 full-time professors and 800 visiting professors) and 112 international agreements in more than 40 countries.

Seuraavaksi tunteja alettiin peruutella, koska professorit olivat kiireisiä Skemaan liittyvissä asioissa.

Seuraavaksi nimenmuutos vaikuttanee sähköposti osoitteisiin...koulun julkisivua uusi nimi jo koristaa..Onhan se iso juttu vaihtaa nimeä..aivan kokonaan.. tietäähän sen...

*** *** ***

Monet ihmiset .ainakin Ranskassa tuntevat CERAM Business Schoolin... mutta kuka tuntee SKEMA Business Schoolin....no kaipa tähänkin nimeen tottuu. Voi kyllä Joulukuussa tuntua oudolta kun on oikeastaan koko ajan ollut CERAMissa ja saakin sitten todistuksen SKEMAsta...

Marraskuun kaksi ensimmäistä viikkoa

Lokakuun viimeisen päivän jälkeen on täällä blogissani ollut hiljaista. Ei niin etteikö mitään olisi tapahtunut. Ehkä on ollut liiaksikin juttuja. Muutenkin omatkin tunteet täällä olosta on vaihdelleet tosi paljon. Lukiessani omia kirjoituksia aloin miettimään, että olen tainnut siirtyä kulttuurishokin vaiheeseen numero...oliko se nyt neljä: 'at home'. Mieleen iskee jo haave kotiinpaluusta...mutta myös kotiinpaluupaniikkia. Ensimmäisen kerran tällä viikolla kaipasin suomalaista kahvia ja ruisleipää. Tuntuu hurjalta. Eilen aamulla heräsin vanhemman poikani laittamaan puhelinhälytykseen, jossa luki "enää 35 päivää jäljellä". Siitä iski sitten toisenlaisen kauhu. Apua - tää aika on ohi. Mutta se ei ole VIELÄ ohi eli nautitaan siis täysillä loppuun asti.

Pikkuhalloween noidat muuten kiertelivät ahkerasti meidänkin ovella. Tulipahan tutustuttua ainakin muutamiin talomme asukkaisiin. Seuraavana päivänä 1.11. kävimme poikien kanssa kävelyllä läheisellä hautausmaalla. Täällä kynttilöiden sijasta haudoille viedään kukkia- krysanteemeja, syklaameja ja muita meidän 'syyskukkia'. Haudat olivat todella kauniita. Mutta ovathan ne kynttilämeret Suomessakin aivan upeat.

7.11. Kastanjat kuuluvat ranskalaisten talveen. Marraskuu tuntuu oleven kastanjoiden kulta-aikaa. Niiinpä pistäydyimme poikien kanssa pienellä Place du Safranierillä (Antibesissa) kastanjajuhlissa. Tämä juhla osoittautui "intiimiksi kaupunginosa juhlaksi", jonne perheen kokoontuivat tapaamaan toisinaan, paahdettujen kastanjoiden ja lämpimän viinin huumavien tuoksujen keskelle. Juhlassa tarjottiin myös polentaa, ja ohjelmassa oli musiikkia ja pikku puheita. Sää oli sopivasti viilentynyt, ja kuuma viini lämmitti ihanasti. Emme jääneet kuitenkaan sinne pitkäksi aikaa. Kamera jäi valitettavasti kotiin, ja paahdetun kastanjan tuoksu säilyy vain muistoissa. Muutaman päivän päästä kävimme alueella uudestaan.Paikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin laitamilla meren lähellä. Tämän kirjoituksen kuvissa näkyy mm. joulupalloja, jotka ovat jo hyvissä ajoin ilmestyneet "kaunistamaan" vanhan kaupungin pikku kujia.

Oikein suuret kastanjuhlat olivatkin sitten (ainakin tänä vuonna) Gagnes-sur-Merissä 14.11. eli tänään kun tätä blogia kirjoittelen. Niitä ihailimme vain bussi 200 ikkunasta, kun kävimme hakemassa Lappeenrantalaista vierastamme lentokentältä.

08.11. herätyskello soi jo 4.30. Olin luvannut olla 5.30 Carrefour kaupan edessä olevalla huoltoasemalla odottamassa Marie-Laurea. Olimme menossa yhdessä noin 25 opiskelijakollegan kanssa töihin Ranskan Rivieran Maratonille. Osallistuimme ns. 'corporate relay' maratonille, jossa yritykset olivat koonneet kuuden hengen joukkueet, ja jokainen joukkueen jäsen juoksi pienen pätkän maratonia. Minä olin menossa töihin Saint Laurent en Variin, ensimmäiselle 'relaisille' eli paikalle, jossa joukkueet vaihtoivat juoksijaa. Juoksu alkoi klo 0800, joten meidän piti olla ajoissa paikalle, että ehdimme rakennettaa pisteemme valmiiksi. Kannoimme aitoja, laitoimme juoma+hedelmäpöydän kuntoon ja kiinnitimme sponsoreiden mainnokset paikoilleen. Juoksun aikana yksi meistä otti kuvia, yksi hoiti juoksijoiden tavaroille tarkoitettua 'narikkaa', yhden oli tarkoitus opastaa juoksijoita juna-asemalle ja yhden taas varmistaa, että juoksijoiden vaihto sujui näppärästi.Ja kun kaikki oli ohi - noin tunnissa. Siivosimme paikat entiselleen. Sitten ajoimme Cannesiin, jossa näille yrityksille oli järjestetty Casino Croisettelle buffet-ateria. Mekin saimme siellä syödäksemme. Mutta "henkilökunta-paidat" päällä myös työnteko jatkui...ainakin jonkin verran. Koko päivähän siinä meni. Tarkoitus oli oppia tapahtumajäsjestämisestä....no....en tiedä kyllä mitä opimme. Oltiin kyllä hyvää ilmaista työvoimaa. *Palkaksi' saatiin muutama t-paita, pyyhe, ja kiitollinen sähköposti 12.11 . Sinänsä ihan mielenkiintoista...ja opin minä hyvin paljon siitä, miten eri kulttuureissa eri tavoin ymmärretään ohjeita, vastuita ja velvollisuuksia. Ja olihan se ihan hauskaa kannustaa ihmisiä juoksemaan..ja oikeesti siellä oli jos minkälasita yritysihmistä, ja tilasuutta mainostettiinkin meille loistavana tilaisuutena verkostoitumiselle...mitä se ei kyllä sitten ihan sellaisenaan ollut. Mutta juoksijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Itse maratonilla, ei voisi olla kauniimpia maisemia. Tposin tällä kertaan aurinko päätti pysytellä noin klo kolmeen asti pilvessä...ja ainakin juoksuvuoroaan odottelevat palelivat eikä meillä 'työntekijöilläkään' ollut turhan kuuma.http://www.marathon06.com/

13.11. perjantaina pistäydyimme ranskalaisilla ruokamessuilla. Isabelle-entinen vuoraemäntäni oli antanut minulle liput sinne. http://www.salonpalaisgourmand.com/. Tarjolla oli lukuisia maistiaisia juustoja, makkaroita, fois gras´ta , viinejä, shamppanja, suklaata..kaikkea ei enää voi edes muistaa. Lisäksi siellä voi tehdä ostoksia. Minä ostin elämäni kalleimman juustokimpaleen (19e). Eikä se pala nyt niin suuri ole. Sitä on nyt sitten hartaudella nautittu täällä kotona...ja onhan se kyllä hyvää.