241209 Hyvää Joulua

Luulen, että tämän blogin on nyt aika sulkeutua.

Mikäli saan ensi viikolla matkalaukkuni takaisin, laitan tänne vielä viimeiset kuvat. Nyt ei ole mitään tehtävissä. On vain kärsivällisesti odotettava 6 arkivuorokautta, että VR ehtii palauttaa laukkuni Suomen Löytötavarapalveluun..mikäli se laukku nyt on sieltä junasta löytynyt..eikä joutunut suden suihin. Onneksi Ranska on opettanut odottamista.

Kiitos kun olet jaksanut lukea kirjoituksiani.

Rauhaisaa Joulua!

Leila

191209 Journey - Kotimatka

Tässäpä tarinaa kotimatkasta ihan tuoreeltaan...

Me emme menneet lentokentälle bussilla numero 200. Se oli lasten kanssa jo sovittu. Lähteminen tulisi tehdä mahdollisemman helpoksi.

Itse en nukkunut juuri silmällistäkään yöllä. Kotiinpaluu…niin ihanaa kun se onkin, herättää myös suurta levottomuutta. Minulla ei oikeasti ole suunnitelmia. Niin paitsi että aion valmistua. Paperit ovat jo vetämässä.

Heräsin vähän jälkeen kuuden. Ensin söimme aamupalaa, tiskikone päälle, viimeiset roskat roskikseen ja sängyt kuntoon. Aurinko alkoi paistaa siniseltä taivaalta, ja minä tajusin sen ihan yhtäkkiä…meidän pihalla oli LUNTA! Rivieralle on tosiaan tulossa talvi.

Raahasimme kolme isoa matkalaukkua, yhden pienen laukun ja kolme reppua sekä eväskassin ulos…ja sieltä taksi jo saapuikin ..melkein kymmenen minuuttia AJOISSA!. Mitä ihmettä…olin varautunut vähintään puolen tunnin odotteluun.

Kuljettaja ehdotti, että ajaisimme rantatietä. Moottoritie oli kuulemma tukossa Mentoniin (ja Niceen) päin mentäessä. Nizzassa oli tullut lunta noin 5 senttiä rannalle...ihmiset olivat illalla olleet aivan innoissaan.

Rantatie oli hyvä vaihtoehto. Ja niin kaunista. Tyyni sininen meri, valkoiset lumiset vuoret taustalla. Ja mikä kuljettaja. Sain kunnon tietopaketin Rivieran alueen historiasta, merkittävineen henkilöineen (Massena, Grimaldi, Napoleon etc.) sekä maantieteellisen esittely näkemistämme vuorista. Aivan upea päätös täällä olo ajalle..ja mikä ranskankielen oppitunti.

Lentokentällä. Ruumaan menevien matkatavaroiden kokonaispaino (30+17,5+14,5=62kg)…pelkään pahoin, että meidän kevyet käsimatkatavaramme painoivat myös jokusen kilon…...Hyvin oli kuiteskin pakattu.,

Kone oli myöhässä tunnin. Odotusta…mutta hyvässä seurassa kiitos Johannan, Juha ja Karin tyttöineen. Uusi huoli – ehditäänkö junaan? Onneksi pikkuveli oli luvannut tulla vastaan ja siirtää meidät Tikkurilan asemalle. Lento meni nopeasti ja sujuvasti..edelleen hyvässä seurassa pelaillen laivanupotusta + Karin mukaansa ottamia ”ongelmaratkaisuhärveleitä”.

Helsinki – kylmyys tuntuu luissa ja ytimissä. Pikkuveli lahjoitti meille kaikille pipot. Mulla on muuten ihan varmasti maailman paras pikkuveli. Niin paljon olen häneltä tänäkin syksynä apua saanut…ja hän on minua kannustanut aina kun minusta joku asia on tuntua mahdottomalta. Siis Tikkurilan asemalle. Olimmekin loppujen lopuksi sen verran ajoissa että odottelimme junaan 20 minuuttia…ulkoa…alkoi jo vähän tulla kylmä.

Juna. Lahden ja Kouvolan välillä veturia piti korjata 20 minuutin ajan. Soitin äidille..arvasinkin…äiti oli mennyt meille laittamaan ruokaa. Minulla on varmasti maailman paras äitikin.

Loppujen lopuksi juna oli myöhässä 50 minuuttiia. Hävisimme kaikkine matkalaukkuinemme ja -kasseinemme Lappeerannan rautatieaseman jo niin kuuluisaksi tulleen "kuka ehtii juosta ensin taksiin kisan. Eräs ystävällinen herrasmies katsoi myös palelevansa enemmän kuin me ja vei meiltä taksin lähes nenän edestä...Joudun soittamaan itse vielä taksikeskukseen joski ystävällisesti laittaisivat vielä yhden taksin meille...ja siinä sitten taas ainakin 20 minuuttia värjöteltiin taksia odotellen.

Kotona odotti ikävä yllätys..huomasin ,että yksi laukuistamme oli kadonnut...jäänyt junaan..tai joku oli sen ehkä jossain välissä napannut...Väsyneenä ja liian monen laukun kanssa kaikkea ei vaan huomio enää pysynyt kasassa. Vaikka tietenkin 'matkatavaroistaan pitäisi pitää huolta' kuten ystävällinen ja empaattinen "asiakaspalvelija" VR:ltä minulle huomautti. Tottakai. Paljon ei nyt ole ollut näin viikonloppuna asialle tehtävissä. Samassa junassa ollut tuttavan tuttava kävi tarkastamassa vaunun, jossa matkustimme noin tunti sen jälkeen kun sieltä olimme poistuneet. Laukusta ole ollut mitään jälkeä..eikä kukaan ollut sitä edes nähnyt...vaikka meidät kuitenkin muistettiin. Se siitä. Jonkun ei tarvitse ostella joululahjoja...Kuinka ollakaan se laukku piti sisällään perheenjäsenillemme ja poikien opettajille ostettuja joululahjoja ja muutamia tuliaisia. Siellä oli joitakin kivoja itsellemme tekemiä hankintoja...sekä ruokatarvikkeita, joita aioin tarjota ystävilleni ranska aikaa muistellessa ...ja paljon paljon muuta ...itselle tärkeää....ja tietysti kaiken huipuksi meidän passit.

Mutta se on sitten siinä. Reissu on heitetty. Ja jotenkin on jännä olo. Aivan kun en olisi missään ollutkaan, Läksin kesän tunnelmissa…palasin kunnon talveen…jossakin olen ollut. Sisällä on paljon kokemuksia, mutta myös suuri tyhjyys. Onneksi rakkaat ystävät Lappeenrannassa ovat ottaneet jo yhteyttä, ja tuntuvat todella odottavan minua kotiin. Ihanaa tulla kotiin.

181209 Kotiinpaluun hetkellä

Nyt on sitten se hetki, että on lopullisen tilinpäätöksen aika. Laukut on pakattu, majapaikka siivottu, ja taksi tilattu aamuksi. Pojat odottavat kovasti kotiinpääsyä ja kavereitaan. On siis aika kysyä klassinen kysymys. Kannattiko lähteä? Paljon on tapahtunut. Tämä on ollut elämyksellistä aikaa.

Lukiessani tätä blogia, on vain todettava, että tämä todella on palvellut itseäni eräänlaisena päiväkirjana ja matkakertomuksena, josta on varmasti mukava jälkeenpäin lukea mitä täällä tuli tehtyä ja mitä milloinkin ajateltua. Toivottavasti tästä blogista on edes jotain hyötyä matkaan lähtöä suunnitteleville tai keväällä matkaan lähteville. Päällimmäiseksi on vain todettava, että lähtekää rohkeasti. Tämä kyllä kannattaa.

Mitä siis käteen jäi? Paljon uusia nähtyjä paikkoja. Uusi intohimo - vuoristokävely. Paljon uusia tuttavuuksia. Muutama todella hyvä ystävyys, joka todennäköisesti tulee jatkumaan pitkälle. Paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä erilaisia byrokraattisia asioita kohtaan, mutta muutenkin. Mietin tänään kaupungilla käydessäni, että montakohan minuuttia yhteensä on tullut seisottua odottamassa busseja. Minulle, joka on tottunut hyppäämään omalta pihamaalta autoonsa, on ollut todella elämys olla täysin riippuvainen julkisesta liikenteestä...mutta senkin kanssa on tullut toimeen..Pitäisköhän myydä oma auto?

Opiskelut ovat olleet mielenkiintoinen kokemus. On oppinut uuden yliopiston tavoille, ja nähnyt miten muualla opiskellaan. Silmät ovat avautuneet monessa kohdassa. Tämä rakas aquis accreditoitu opinahjomme on välillä yllättänyt sekä negatiivisesti että positiivisesti. Asioista voidaan oppia monin tavoin. Täällä joutuu "esittämään" asioita niin useasti, että siihen kyllä tottuu. Toinen seikka, joka on ollut silmiinpistävä, ainakin 'turismin' puolella se, miten kaikki mitä tehdään on alusta asti sidottu tieteellisen kriittisen ajattelun ja analysointikyvykkyyden kehittämiseen. Ja töitä on valtava määrä. osa opiskelijoista on melko nuoria. Nuorille vaihtareille aika on myös selvästi kotoa irrottautumisen aikaa.

Itselleni tämä aika on ollut valtavaa henkisen kasvun aikaa. On ollut jonkin verran aikaa pysähtyä ja pohtia sitä mitä tähän asti on elämässään saanut aikaiseksi. Ja mitä elämältään haluaa. Sekin on muuten jännä juttu, että tällaisen ulkomailla asumisen aikana myös "vanhat" ihmissuhteet näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Ja paljon siis tapahtuu myös sillä saralla...asioita, jotka kuuluvat vain asianomaisille henkilöille eivätkä ole siis näin julkisesti raapustettavaa juttua. Kaikkeen täytyy kuitenkin varautua. Vaikka olen tavallaan sama ihminen, joka tänne lähti, ovat täällä oloni aikaisen tapahtumat vaikuttaneet myös siihen, että minussa on tapahtunut muutosta...kehitystä..toivottavasti parempaan suuntaan.

Täällä ollessa minulla on myös ollut mahdollisuus "tutustua" lapsiini. Olemme olleet yhdessä enemmän kuin koskaan. Esikoinen totesikin, ettei kyllä ihan vähään aikaan halua viettää näin pitkää aikaa vain minun ja hänen veljensä kanssa kahdestaan. Pitäsikö tuosta sitten loukkaantua. Ei. Tämä aika on opettanut meille paljon toisistamme. Ja uskon sen kantavan pitkälle tulevaan.

Me siis palaamme Suomeen huomenna. Ja tämä blogi vaikenee pian. Kirjoittelen varmaankin vielä kuitenkin ainakin yhden jutun kotiinpaluu jälkeen.

Partir c´est mourir un peu! Klassinen lausahdus...mutta ah niin totta.

"Mikä sai mut miettimään, sanat päätä pengertää”. Mitä tästä käteen jää...”Suru kyllä käydä saa, kunhan ei jää asumaaan. Päästä lentoon tuulen mukana..... "(Lauri Tähkä...)

Finlande - nous rentrons!

151209 Joulumarkkinoilla Cannesissa

Lähdettiin poikien kanssa Cannesiin..vielä kerran. Ajattelin käyttää Salon Helsingin ja Samiran palveluita vielä ennen kotiin paluuta. Olikin mukava tuokio. Uusimmasta Anna-lehdestä sain ihailla ihania suomalaisia, talvisia (Saimaa) maisemia, ja herkullisia suomalaisia ruokia. Samira oli saanut joltain asiakkaalta suomalaisen joulu-CD, jota sitten soitteli siellä suomalaisten ja ranskalaisten asiakkaidensa iloksi.

Kamppaajakeikan lisäksi harrastimme vähän turismia. Nousimme vanhan kaupungin Suquet´n mäkeä ylös. Kävimme mäen laella kirkossa (Notre Dame d´Espérance à Cannes). Kirkkoon oli rakennettu aivan upea jouluseimi. Mäeltä oli mahtavat näkymät mm. St Lerinin saarille (joista toisella olemme siis käyneetkin retkellä), yli koko Cannesin kaupungin sekä vuorille. Nyt muuten täälläkin on lunta jo noin 800 metrissä...eli näimme lumuhuippuisia vuoria.

Lopuksi käväisimme Cannesin joulumarkkinoilla. Mikä huumaava lämpimän viinin tuoksu. Pipareita, perinteisiä ranskalaisia joululeivonnaisia ja karamelleja (paljon mantelia joka paikassa), koruja ja joulukoristeita, soittimia, mereneläviä, ja kaiken huipuksi suomalaisia porontaljoja ja muuta poroihin ja Lappiin liittyvää. Sillä kojulla oli pakko pysähtyä, ja selvisi, että kyseinen herra on pitänyt parikymmentä vuotta porotilaa Pyreneillä. Ja kaikki hänen poronsa olivat kotoisin Suomen Lapista. Oli mukava hänen kanssaan haastella...Olen muuten täällä ollessani törmännyt useamminkin Pyreneiden niemimaahan...pitäisiköhän siitä ottaa seuraava matkakohde....

Oheisissa kuvissa ensin vähän auringon säteitä, sitten kuva vielä uneliaasta Cannesin joulumarkkina-alueesta (avautui vasta kelo 1030 ja kuva on otettu jo yhdeksän aikoihin). Ja lopuksi minä itse markkinapaikalla.

Salsaa, Skimbaa ja Studya - viimeinen viikonloppu Ranskassa

Viimeisenä viikonloppuna Ranskassa toteutin muutamia jo pitkään TO DO-listalla olevia asioita.

Lueskelin tuossa muiden vaihtareiden kirjoittamia tarinoita. Eräässä blogissa kirjoitettiin miten tärkeää on ollut, että vaihtariaikana tutustuu myös paikallisiin ihmisiin. Mulle se on ollut myös todella tärkeää. Se on myös mahdollistanut vahvan integroitumisen tähän kulttuuriin ja elämään Ranskassa. Eräs tärkeimmistä ihmisistä on tietenkin ollut vuokra-emäntäni Isabelle.

Perjantain siis toteutimme Isabellen ja hänen ystävänsä Timin pitkään jo suunnitteleman Salsa illan. Tai oikeastaan kyseessä oli Salsan harrastajien Salsa harkat, ja tanssi-ilta, johon minä pääsin mukaan. Sain pienen tuntuman parisalsasta, ja oli oikein hauska ilta. Paikkana oli Cannesin Palm Square niminen ravintola (eli matkustelin bussi nro 200..jälleen kerran). Salsatanssia voisin kyllä jatkaa jatkossakin.

Lauantai aamuna (hyvin levänneenä) lähdimme poikien kanssa elämysmatkalle kohti ISOLA2000:tta. Ensimmäisessä kuvassa bussipysäkillä odottamassa bussi 200 kohti Niceä saatoimme jo ihailla kaukana häämöttäviä lumisia alppeja.

ISOLAn rinteet avattiin viikko sitten lauantaina. Viime viikolla suunnittelimme sinne yhden yön reissua. Säätiedotukset eivät vaan luvanneet mitään kauhea hyvin ilmoja. Parhaimmat säät olivat todennäköisesti viime viikon torstaina ja perjantaina. Nyt luvattiin hurjia lumimyrskyjä ensi viikoksi, joten tämä lauantai näytti toistaiseksi sään suhteen parhaimmalle vaihtoehdolle. Niinpä sitten noin neljön tunnin ja kolmen bussivaihdon jälkeen saavuimme laskettelukeskukseen.

Seuraavissa kuvissa ensin kuva bussimatkan viimeiseltä etapilta, jossa kiertelimme tunnin ajan pientä ja todella kiemuraista vuoristotietä (ei suositella matkapahoinnista kärsiville henkilöille...). Yhtäkkiä aloimme nähdä aavistuksen tulevasta (ensimmäinen kuva otettuna bussin ikkunasta). Noin vähän alle 2000 m korkeudessa ei lumesta ollut muuta häivää kuin vähän huurua tienpinnassa. Mutta kun saavuimme hiihtokeskukseen edessä komeilivat lumiset vuoret. Aluksi näimme vielä hetken aurinkoakin, joka oli tosiaan paistanut kirkkaalta taivaalta koko bussimatkan. Pilvet peittivät taivaan kuitenkin melko nopeasti, ja viimeiset laskut laskimme lumisateessa, jota jo hieman ennen aivan viimeistä mäkeä tuli niin paljon, että viimeinen mäki laskettiin ihanasti pehmeässä puuterilumessa. Rinteet kyllä kaipasivat lisää lunta. Kaikkia mäkiä ei ollut vielä saatu avattua..ja yks uusi hiihtohissi oli valitettavasti jo heti alkuun mennyt rikki.

Kotiin palattiin ensimmäiset kilometrin hitaasti liukkaassa ja lumisessa talvisäässä..ja loppumatka hurjassa vesisateessa. Nizzasta otimmekin tällä kertaa junan Antibesiin, joka nopeutti matkantekoamme ainakin tunnilla. Kotiin palasi märkä ja väsynyt, mutta onnellinen laskettepoppoo. Ilta kuluikin mukavasti TV:n ääressä (katsottiin Simpsoneita, ja ranskalasita Monte Criston kreiviä), ja syötiin lasagneta...ja torkuttiin...

Tätä Lucian-päivä sunnuntaita vietämme pyjamapäivän merkeissä kotona. Minä opiskelen huomiseen tenttiin (ja kirjoittelen blogia...ja suunnittelen siivousta ja pakkaamista...KTM juhlia jne...kuten kuuluu silloin kun pitäs keskittyä johonkin niinkin tärkeään kuin tentinlukuun...). Toivotankin näiden auringosäteiden myötä (vähän heikko kuva bussin 200 ikkunasta otettuna..) kaikille hyvää valonjuhlaa.

Viimeinen koulupäivä - arviointeja ja printtausta

Tänään minulla oli sitten viimeinen varsinainen koulupäivä. VB-kurssi ja ranskan tentti. Ja molempien kurssien arviointi. Miten ne arviointilomakkeet aina vaan tupataan äkkiä nenän alle, ja kohta jo joku on ne kokoamassa pois...koska ne laitetaan yhteen ja samaan kirjekuoreen, josta ne päätyvät...byrokratian hampaisiin. Kauheata sähläystä. Voisiko se tehdä paremmin. Ranskan tunnilla kurssiarviointi tehtiin viimeisen tunnin alussa..mikä teki hommasta ehkä vähän rauhallisemman. Viimeaikoina googlen eri ohjelmissa pyörineenä vaan mietin että miksi tätä ei tehdä esimerkiksi netissä...Lähes jokaisen opiskelijan nenän edessä on poikkeuksetta ollut koko syksyn oma läppäri. Saisi ne tiedotkin sitten automaattisesti esim. exceliin käsiteltäväksi.

Mitä sitten annoin arvosanaksi. Ihan hyvät arvosanat..mutta laitoin sinne myös tässäkin blogissani aiemmin esittämiäni kommentteja.

Iltapäivällä pojat tulivat taas itse bussilla Sophiaan ja kävimme Haut Sartoux´ssa super pizzalla..suosittelen lämpimästi. Hyvää pizzaa ja kunnon palvelua. Iltapäivälounaan jälkeen palasimme koululle. Olin taas aamusta saakka yrittänyt saada tulostettua erinäisiä dokumentteja....Nyt ongelma oli sitten se, ettei koko yliopistosta löytynyt paperia, jolle olisi voinut tulostaa. Olen tätä printtaamistakin täällä monesti ihmetellyt. Porukat tulostelevat satoja sivuja yksipuolisesti..ja aina on tulostimet a. jumissa, b. väri loppu tai c. paperi loppu.... eikä koko hommassa ole mitään järjestelmän häivääkään..eikä täällä kukaan mitään kerro, jos et osaa kysyä.(Muuten erittäin ystävällistä ATK-apua saa kyllä huoneesta 214 eli front officesta...)

Toistaiseksi tulostamisesta opittua: voit tulostaa mm. luokissa 200,211,217..ja kirjastossa...ja paperia voi kysyä pääaulan vastaanotosta tai sitä vastapäätäolevasta huoneesta. Ja tänään noin klo 16 saimme vinkin "salaisesta kellarihuoneesta" (ei harmaata hajua miksi sitä ranskaksi kutsuttiin...numero oli muistaakseni 103(??). Sieltä saimme kokonaisen paketillisen tulostuspaperia..arvatkaa vaan tuntuiko siltä, että kannoimme käsissämme suurinpiirteen tuhansien arvoista kultalastia...ja meno luokassa oli samanmoinen..meidän piti "pitää huolta", että saimme omat tulosteemme ulos printteristä...Hurjaa...

ja arvatkaas mitä...Riikka kertoi, että opiskelijakortit ovat saapuneet!! Ja saamme ne kuulemma perjantaina. Minä en aio mennä huomenna sitä varten koululle...ehkä saan sen sitten ennen viimeistä tenttiäni maanantaina...

061209 Itsenäisen Suomen juhlintaa

Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi aurinko paistoi ja lämmitti raikkaan tuntuista aamua. Starttasimme kymmenen aikoihin jälleen uuden vuoristoreissun. Tällä kertaa kohteena Baou de la Gaule. Ensin ajomatka Gattiersin kylään, josta polun pää alkoi. Olimme hyvin lähellä edellisen vuoristoreissumme maisemia. Itse asiassa menossa seuraavalle kukkulalle. Tämä reissu olikin sitten pelkkää ylämäkeä alas...ja sitten vastaavasti pelkkää laskua alas. Ja jouduimme tällä kertaa myös toteamaan, että aina ei voi löytää sinne minne oli matkalla. Eräässä risteyksessä lähdimme viitan mukaisesti "ylöspäin" kun meidän olisi pitänyt mennä suoraan. Niinpä pääsimme lähes kiipeilyn makuun erittäin jyrkässä ja kivikkoisessa maastossa. Tätä teimme noin puolisen tuntia kunnes saavutimme vuoren huipun. Olimme noin 800 metrissä.

Siellä söimme eväät, ja avasimme Cava pullon. Ja nostimme maljan itsenäisen Suomen 92-vuotispäivän kunniaksi. Ylimmässä kuvassa näkyy meri ja Nizzan kaupunki. Pystyimme hyvin seuraamaan Nizzan lentokentälle saapuvia ja sieltä lähteviä lentokoneita. Tämän tekstin alapuolella olevassa kuvassa näkyvät hyvin Alppien lumiset huiput. Perjantaina sinne satoi vielä tuoretta lunta. Lauantainahan avattiin ISOLAn laskettelurinteet...voi olla että kuvassa näkyy hyvinkin juuri ISOLAn maisemia.

Talvi - Hiver, Joulu- Noel

Talvi- Mistä tunnistat talven Riviearalla? No ihmisistä.

Tänään oli taas aivan upea aurinkoinen päivä. Lähdettiin poikien kanssa puolenpäivän aikaan Antibesin keskustaan lounaalle. Me todella erotumme katukuvasta. Mulla on itselläni kyllä jo neulepaita päällä...mutta pojat ei suostu laittaa pitkähihaisia...kun on aurinkoista ja +15 lämmintä.

Place de Gaulella (eli ydinkeskustassa) olitiin pystyttämässä joulutorin näköistä aluetta - sinne oli tuotu isoja lumikasoja, jotka mukavasti sulivat auringonsäteiden paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Puoli kuuden aikaan palasimme kotiin. Keskustassa oli hurjasti ihmisiä. Jouluvalot oli sytytetty - ja näky on todella upea. Yritän ensi viikolla ehtiä kuvaamaan niitä. Ja ne ihmiset. Me (erityisesti pojat lippiksissään ja T-paidossa) todella erotuimme katukuvasta. Kaikki olivat pukeutuneet talvisaappaisiin, paksuihin toppatakkeihin ja hanskojakin monet jo käyttävät. Ulkomittarimme näyttää edelleen + 10 astetta.

Joulu - niin huomenna 6.12 Suomen itsenäisyyspäivänä monessa Euroopan maissa vietetään Saint Nicolas - juhlaa. Pyhä Nikolaus, jota pidetään joulupukin esikuvana jakaa lapsille lahjoja. Ja tähän lapset valmistautuvat ripustamalla joulusukkia ennen nukkumaan menoa 5.päivän illalla. Tätä juhlaa vietetään erityisesti itä-Ranskassa (Lorrain ja Alsace), pohjois-Ranskassa, Belgiassa, Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja Alankomaissa. Näissä maissa Saint Nicolas ja 6. joulukuuta on yhtä tärkeä kuin joulu, jopa tärkeämpi. Mutta Antibesin väenpaljoudesta päätellen tämä on tärkeä päivä myös täällä. Ja naapuritkin kantoivat joulukoristeitaan varastosta, kun tulimme kotiin.

Me lähdemme huomenna vuoristoretkelle, edelleen kävelemään. Mukaan lähtee myös pullo kuohuvaa, ja suomalaisia pullia, joita aion tarjota ranskalaisille matkakavereille itsenäisyyspäivän kunniaksi. Valkoisena hohtavat vuorenhuiput kutsuvat kovasti myös toisenlaiselle vuoristoretkelle. ISOLA2000 - läheinen laskettelukeksus avasi tänään rinteensä aivan uskomattomissa aurinkoisissa olosuhteissa...ja eilen siellä satoi vielä runsaasti luonnonlunta...Sinne on päästävä. Ilman autoa, näin sesongin alkuvaiheessa se on tosin haastavaa..muttei aivan mahdotonta. Vaatii vaan taas kärsivällisyyttä ja paljon matkailua busseila numerot 200:aa ja 750:tä). Mutta sinne mennään. Sen olen päättänyt.

Opintojen välitilinpäätös...tai melkein päätös

Opinnot alkavat olla jo mukavasti loppusuorilla. On aihetta kirjoittaa vähän siitä mitä tähän mennessä on jäänyt käteen.

Syyskuussa olleen Globalisaatioseminaarin tulokset tulivat vihdoin..noin kaksi kuukautta kurssin tentistä. Sain esseestäni täydet pisteet, mutta koe meni kuten odotinkin täysin puihin - 5,14/20 - kokonaisarvosana siis C (eli asteikolla A,B,C jne....keskinkertainen. Onneksi kuitenkin ei tarvitse mennä uusintatenttiin.

Kyseisenä päivänä jolloin uusintamahdollisuus olisi eli 14.12 on nimittäin jo Visitors Behavior - kurssin tentti. Ja kurssin vaativuudesta päätellen, tentistäkin voi sitten odotella vaikka mitä. Tuo VB kurssi on todella kysynyt aikaa...niin paljon on välillä tullut kotihommia. Ja jotenkin sen työllistäminen oli alussa vähäisempää..mutta ei vähäistä...ja loppua kohti tahti vaan todella koveni. Ja muilla...samaa tapahtui myös kaikissa muissakin aineissa. "Ihan kun professorit olivat tajunneet, että syksy loppuu kohta tuossa marraskuun puolenvälin tienoilla." totesi eräs vaihto-oppilas tässä muutama päivä sitten.

VB kurssille tehtiin tässä viikko sitten iso ryhmätyö jonka esitimme myös viime viikolla. Viime lauantaina esitimme myös M.I.C.E industry kurssin esityksemme. Me arvioimme ISPIM Wienin konfenrenssi järjestelyjä. Siitä olin tosi tyytyväinen. Esitys meni oikein rennosti ja mukavasti...minusta oli kiva puhua. Mutta tässä kohtaa kaikki kiitos myös ko kurssi proffalle, joka onnistui luomaan kurssille sellaisen asiallisen, mutta mukavan rennon tunnelman.

Loppu siis häämöttää. ISPIM konferenssista tehty essee/raportti on jo melkein valmis. Ensi viikolla on ranskan viimeinenn koe. Ja siis sitten enää tuo VB- koe. Ja itse asiassa enää on oikeastaan jäljelläkin vain yksi tavallinen koulupäivä...siis sellainen päivä jonka vietän yliopistolla.

Hassua - nyt tähän hommaan just alkaa tottua...koulun käytävät alkavat olla tutumpia. Opiskelukaverit ja heidän tapansa tehdä työtä on tullut tutuksi eri ryhmätöissä. Olen sopeutunut Skeman tapaan opiskella ja tehdä töitä. Ja nyt pitää lähteä.

Opiskelijakorttia ei koskaan tullut, koulun huonosti toimivat tulostimet saavat välillä veren kiehumaan. Ruokalan ruoat unohdimme jo alkusyksystä, ja toimistohenkilökuntaa ei ole paljoa tarvinnut. Professorit ja heidän huoneensa alkavat tulla tutuiksi...heidän päivystysajat tai paikallaolot eivät.

Mutta niin mitä näistä opinnoista jää käteen - mitä opin?

Globalisaatio kurssi - ei opin puolesta ollut kovinkaan antoisa. No termistöä englanniksi....muuten opin espanjaakin (que pasa?) . Jokainen kurssilla ollut muistaa loppuelämänsä Auguston hokemassa tuhat kertaa "and then...wuath hhappened...' - toivon että olisin päässyt sinne Innovation management kurssille...mutta sitten en olisi tutustunut Laiaa eli meni sosiaaliselle puolelle tämän kurssi lopputulos.

VB- olen oppinut paljon kuluttajien ostopäätösten tekemisesta erityisesti turismi-tuotteiden ollessa kyseessä. Olen päivittänyt vanhoja oppia turismin saralta. Olen joutunut pohtimaan turismimarkkinoita, tekemään markkina-analyysejä. Olen tustustunut erilaisiin matkailualantrendeihin (mm. terveysmatkailu).

M.I.C.E - on ollut hienoa oppia teoriaa konferenssien ja tapahtumien järjestämisestä. Oli hienoa päästä analysoimaan konferenssia, johon on itse osallistunut. Nyt on tullut asioita pohdituksi sekä konferenssiin osallistujan että järjestäjän näkökulmasta.

Francais - tämä oli pettymys - ja tällä kertaa se johon minun olisi pitänyt ´heti puuttua. Vaikka tunnit ovat tehokkaita, olisin toivonut ettei kaikkea aikaa olisi käytetty vain kieliopin opetteluun ja tehtävien tekoon. No nyt on tullut kerrattua pieni osa ranskan kielioppia. Onneksi mulla oli sen alkuajan Isabelle, ja pääsin myös puhumaan kieltä.

221109 ST Jeannet - kolmas vuoriretki

Suomalaiskolumbialaisranskalaisella lounaalla (sillikaviaaria, chili con carne+paistetut banaanit, juustoa ja paikallisia leivonnaisia), saimme kutsun lähteä Isabellen ystävän mukaan vuorikävelylle.

Tästä linkistä löytyy faktaa tämän kertaisen vuoristoretkemme kohteesta.http://www.randoxygene.org/pge/rando_pe/affiche_rando.php?rubrique=1&zone=3&rando=25.

Ja puhukoot kuvat ensin puolestaan. Ja kuvien jälkeen tarinaa vaihteeksi kolmen tarinankertojan näkökulmasta eli vuorossa marraskuun tarinatuokio. Ensimmäisessä kuvassa matkaseurueemme St Jeannetin kylässä kahvibaarin edustalla.

Tässä kuvassa itse Baou, jonne matkanpäämme johti.




















Ensin läpi kylän...mm. oliivinkäsittelyoppintunti:

Pojat odottamassa aikuisia:













Castelet - lounasravintolamme vuodelta...

Alaspäin tultaessa näkymä St Jeannetin kylään:

YKSI

Olimme äidin isoveljeni ja äidin kavereitten kanssa vuorilla. Kun olimme menossa ylös vuorille niin jouduimme kiipeämään ja kiertämään eri paikoista, Välillä Äiti ja hänen kaverinsa menivät väärään paikkaan, Minä ja isoveljeni olimme ensimmäisenä ylhäällä ja me söimme siellä… Sitten lähdimme takaisin eripolkua mutta lähdimme vielä ylemmäs, Ihmettelin että miksi menemme vieläkin ylemmäs mutta emme edes olleet vielä ylhäällä vuoren huipulla vaan olimme menossa sinne. Sitten sieltä ylhäältä lähdimme alas ja pois.

KAKSI

Sunnuntai aamuna minun piti herätä todella aikaisin, koska olimme lähdössä äidin ystävä Timin kanssa vuorille retkeilemään. Söimme nopeasti aamupalaa ja pakkasimme eväät mukaan. Sitten lähdimme kävelemään kohti parkkipaikkaa josta Tim tulisi hakemaan meidät. Me olimme vähän myöhässä siitä ajasta minkä olimme sopineet, että tapaisimme, mutta Tim oli kanssa myöhässä. Automatka kesti about 30min ja kun olimme perillä Timin toiset ystävät tulivat meidän kanssa sinne. Sitten lähdimme kävelemään, mutta pysähdyimme heti ensimmäisessä kahvilassa. Sen jälkeen lähdimme kävelemään kohti vuoria. Vuorille menossa näimme tyyppejä tekemässä oliiveista öljyy ja äiti otti kuvan vaik ei kysyny ees lupaa. Näimme siellä pari tyyppiä jotka oli kiipeemässä vuoria ylös. Kun olimme suunnilleen puolessa välissä yhtä vuorta äiti ja muut lähti väärään suuntaan ja me jäätii oottamaa niitä risteyksee. Ylhäällä oli semmone linnan tyylinen rakennus, joka oli menny rikki aika pahasti. Siellä me söimme eväät ja lepäsimme hetken. Sitten lähdimme kävelemään viellä ylöspäin vuorta ja olimme 800metrin korkeudessa. Se näytti aika hienolta, kun oli niin korkealla ja näki niin pitkälle. Lähdimme tulemaan alaspäin ja toinen puoli mitä olimme mennyt ylöspäin oli paljon jyrkempi kuin se jota menimme alaspäin, mutta ei se haitannut koska sitä vuorta oli kiva kävellä ylöspäin kun se oli jyrkkä. Kun olimme taas siellä kaupungissa menimme taas kahvilaan juomaan, sitten menimme takaisin autolle ja yks koira lähti seuraa meitä ja Jokke halus pitää sen. Sitten lähdimme sieltä vuorilta kotiin ja olimme tosi väsyneitä.

KOLME

Isabellen ystävä Tim on ahkera vuorikävelijä. Onneksi satuin kysymään oliko hän viime aikoina käynyt vuorilla. Hän kertoi lähteävänsä reissuun tulevana sunnuntaina. Ja saimme kutsun mukaan.

Sunnuntai-aamulla suuntasimme Carrefourin edessä olevalle huoltoasemalle. Ja Tim haki meidät sieltä. Ajoimme St Paulin kaupunkin kautta St Jeannetin kylään. Ensin joimme kahvit ja sitten kylän halki polulle. Mukana olivat myös Timin puoli vuotta sitten kävelyretkellä tapaama Francoise sekä Marcello hänen ystävänsä. Ja lähes kaikki näimme toisemme siis ensimmäistä kertaa.

Retkipolun alkupäähän päästäksemme piti kävellä idyllisen St Jeannetin kylän halki. Matkalla näimme miten oliiveja käsitellään sitten kun ne on kerätty puista. Kovaa käsityötä. Nappasin kuvan - oli niin mahtavan näköistä...työn ahkerat ahertajat kyllä sen huomasivat. Olivat innoissaan kun joku tuntui arvostavan ja olevan kiinonstunut heidän työstään. He myös myivät siinä ohimennen vihanneksia (ja oliiviöljyä). Olisi varmasti ollut hyvää, mutta ajatus öljypullon raahaamisesta vuoristoon ei houkutellut.

Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin. Ylöspäin kavutessa tuli kuuma –jopa hiki. T-paita oli aivan märkä selästä. Jyrkkiä rinteitä, kiviä, ruskan värjäämiä puita ja vuorenrinteitä-kaunista. Kävelypolku oli peittynyt maahan pudonneista tammenlehdistä ja tammenterhoista, jotka rutisivat kengän alla mukavasti.

Linnoituksella söimme eväät. Olimme noin 600 metrin korkeudessa. Pysähtyminen aiheutti sen, että kuuma vaihtui viileäksi. Kuivan paidan vaihtaminen oli tarpeen. Niin myös mukana ollutta fleece-paitaa, takkia ja hanskoja tarvittiin.

Lounas oli maittava: patonkeja, lohta, klementiinejä, pähkinöitä, kuivattuja aprikoosia, suklaahippu keksejä ja paikallista pinjasiemenillä ja vihreillä lehdillä täytettyjä leivonnaisia. Kahvia ei taaskaan ollut. Termospullo olisi ehdoton väline täällä retkeillessä.

Jatkoimme ylöspäin kävelyä. Maisemat olivat upeat myös tällä korkeudella (800m) Näimme pitkälle merelle asti, monen pikkukylän yli. Loppumatka olikin pelkkää laskeutumista – ja polku muuttui kohtuullisen leveäksi tieksi. Täällä olisi helppo vähän huonompijalkaisten ja –kuntoistenkin kävellä. Hyvä ilma olikin houkutellut kävelylle paljon ihmisiä. Törmäsimme juoksijoihin, perheisiin, vanhuksiin, koululaisiin sekä metsästäjään koirineen.

Retki oli onnistunut ja neljän tunnin kävelyn jälkeen, olo oli väsynyt mutta onnellinen. Pääsinhän minä vielä kerran vuoristoon. Ja tällä kertaa sain tilaisuuden myös näyttää vuoristovaelluksen iloja myös lapsilleni, jotka pärjäsivät reissulla meidän aikuisten mukana todella hyvin. Eivät itse asiassa olleet yhtään ’niin väsyneitä’ kuin me aikuiset reissun päätyttyä. Retken päätimme kupilliseen teetä baarissa, josta retken olimme aloittaneetkin. Ja lapset nauttivat jäätelöistään. Näillä pojilla jäätelökesä vaan jatkuu…vaikka onkin marraskuu.

191109 Beaujolais Nouveau est arrivée!

SE TULEE. Joka vuosi ja aina samaan aikaan. Nimittäin uusi Beajoulais..ja marraskuun kolmantena torstaina. Niin se saapui taas tänäkin vuonna. Ja nyt itse jotenkin jälkeenpäin tajuan, että päästin sen tulemaan aivan liian varkain...vaikka olenkin ihan täällä asian ytimessä. Kävin hankkimassa pullon...mutten nauttinut sitä lapsieni kanssa (seuraa siis kaivataan..). Tuolla se pullo odottaa keittössä korkaamatta vieläkin.

Kaipasin kovasti viime vuotisia Beaujolais juhliamme Lappeenrannassa, kun TBRC työkavereiden kanssa vastaanotimme tämän punaisen juoman Beaujolais 'maratonin' ja erittäin hyvä ruoan ja mahtavan seuran merkeissä. Hauskaa oli - vaikkei venettä saatukkaan käännettyä talviteloille. Ensi vuonna aion ottaa Beujolais´n vastaan Lappeenrannassa..ja hyvässä seurassa ! HEH!

171109 from CERAM to SKEMA

Niin - koulumme fuusioitui ESC Lillen kanssa ja samalla nimi vaihtui nyt sitten kesken lukukauden. Tämä vaihdos on ollut ilmassa siitä saakka kun tulimme tänne. Ei se toistaiseksi ole meihin opiskelijoihin muuten vaikuttanut kun, että emme saaneet opiskelijakortteja, kun halusivat antaa ne sitten uudella logolla varustettuna. Tosin eipä siinä ole paljon mieltä jakaa opiskelijakortteja joulukuussa meille, jotka lähdemme kotiin tämän ensimmäisen lukukauden jälkeen.

Toisen kerran muutokseen törmäsin kun sähköpostiini saapui viesti, jossa kysyttiin olisinko kiinnostunut tulemaan mukaan juhlistamaan tätä koulun nimenmuutosta. No tottakai olin...mutta koskaan ei sitten tullut tarkempia koordinaatteja, että minne ja milloin minun olisi tultava.

Seuraavaksi nimenmuutoksesta muistutti seuraava sähköposti ...seuraavana päivänä kun juhlat oli jo juhlittu:

"The project is to create a school for leadership, with campuses worldwide, training decision makers who understand a new world that is in constant flux, leaders who can generate sustainable performance.
The new identity underlines our school’s ambition: to be a point of reference among business schools internationally. The school will be different and innovating, guided by the reality of the new business environment: the knowledge economy.

From this is born:
SKEMA has a positive and international etymology. It is from the ancient Greek, schema (shape, form, composition of an object). This root gave rise to the Latin schema (attitude, appearance, geometric shape), then from the French schema or scheme meaning the structure or movement through a process. SKEMA is also a reference to the new shared mental schemes, and to the new methods to be put in place to adapt to the new challenges faced by 21st Century businesses.

What it stands for: School of Knowledge and Management facilitates understanding internationally and underlines the group’s foundation as a business school. It gives strength to the brand and its constructive and innovative pedagogy.
For every one of you, this merger will mean: more choice, more opportunities, more professors, more international experience, more professional experience, more support, and more innovative and ambitious academic projects. In concrete terms, this synergy gives you access to an enhanced educational offering:

• Five campuses: the merged school will be resolutely international, having –from the outset– three campuses in France, one in China and one in Morocco, and in the USA very soon; and we will be targeting the setting up of campuses in the new economic world of tomorrow (India, Latin America, Russia…).

• Improved teaching: the new school will foster more cutting-edge research into management of innovative high-tech projects, information and customer relationship management, globalisation (M&A and risk management) and economic trends (sustainable development, ESR).

• A richer learning experience: thanks to a larger choice of study paths (including certified specialisations and twin areas of expertise), an expanded alumni network (20,000 former students throughout the world), a greater range of expertise (138 full-time professors and 800 visiting professors) and 112 international agreements in more than 40 countries.

Seuraavaksi tunteja alettiin peruutella, koska professorit olivat kiireisiä Skemaan liittyvissä asioissa.

Seuraavaksi nimenmuutos vaikuttanee sähköposti osoitteisiin...koulun julkisivua uusi nimi jo koristaa..Onhan se iso juttu vaihtaa nimeä..aivan kokonaan.. tietäähän sen...

*** *** ***

Monet ihmiset .ainakin Ranskassa tuntevat CERAM Business Schoolin... mutta kuka tuntee SKEMA Business Schoolin....no kaipa tähänkin nimeen tottuu. Voi kyllä Joulukuussa tuntua oudolta kun on oikeastaan koko ajan ollut CERAMissa ja saakin sitten todistuksen SKEMAsta...

Marraskuun kaksi ensimmäistä viikkoa

Lokakuun viimeisen päivän jälkeen on täällä blogissani ollut hiljaista. Ei niin etteikö mitään olisi tapahtunut. Ehkä on ollut liiaksikin juttuja. Muutenkin omatkin tunteet täällä olosta on vaihdelleet tosi paljon. Lukiessani omia kirjoituksia aloin miettimään, että olen tainnut siirtyä kulttuurishokin vaiheeseen numero...oliko se nyt neljä: 'at home'. Mieleen iskee jo haave kotiinpaluusta...mutta myös kotiinpaluupaniikkia. Ensimmäisen kerran tällä viikolla kaipasin suomalaista kahvia ja ruisleipää. Tuntuu hurjalta. Eilen aamulla heräsin vanhemman poikani laittamaan puhelinhälytykseen, jossa luki "enää 35 päivää jäljellä". Siitä iski sitten toisenlaisen kauhu. Apua - tää aika on ohi. Mutta se ei ole VIELÄ ohi eli nautitaan siis täysillä loppuun asti.

Pikkuhalloween noidat muuten kiertelivät ahkerasti meidänkin ovella. Tulipahan tutustuttua ainakin muutamiin talomme asukkaisiin. Seuraavana päivänä 1.11. kävimme poikien kanssa kävelyllä läheisellä hautausmaalla. Täällä kynttilöiden sijasta haudoille viedään kukkia- krysanteemeja, syklaameja ja muita meidän 'syyskukkia'. Haudat olivat todella kauniita. Mutta ovathan ne kynttilämeret Suomessakin aivan upeat.

7.11. Kastanjat kuuluvat ranskalaisten talveen. Marraskuu tuntuu oleven kastanjoiden kulta-aikaa. Niiinpä pistäydyimme poikien kanssa pienellä Place du Safranierillä (Antibesissa) kastanjajuhlissa. Tämä juhla osoittautui "intiimiksi kaupunginosa juhlaksi", jonne perheen kokoontuivat tapaamaan toisinaan, paahdettujen kastanjoiden ja lämpimän viinin huumavien tuoksujen keskelle. Juhlassa tarjottiin myös polentaa, ja ohjelmassa oli musiikkia ja pikku puheita. Sää oli sopivasti viilentynyt, ja kuuma viini lämmitti ihanasti. Emme jääneet kuitenkaan sinne pitkäksi aikaa. Kamera jäi valitettavasti kotiin, ja paahdetun kastanjan tuoksu säilyy vain muistoissa. Muutaman päivän päästä kävimme alueella uudestaan.Paikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin laitamilla meren lähellä. Tämän kirjoituksen kuvissa näkyy mm. joulupalloja, jotka ovat jo hyvissä ajoin ilmestyneet "kaunistamaan" vanhan kaupungin pikku kujia.

Oikein suuret kastanjuhlat olivatkin sitten (ainakin tänä vuonna) Gagnes-sur-Merissä 14.11. eli tänään kun tätä blogia kirjoittelen. Niitä ihailimme vain bussi 200 ikkunasta, kun kävimme hakemassa Lappeenrantalaista vierastamme lentokentältä.

08.11. herätyskello soi jo 4.30. Olin luvannut olla 5.30 Carrefour kaupan edessä olevalla huoltoasemalla odottamassa Marie-Laurea. Olimme menossa yhdessä noin 25 opiskelijakollegan kanssa töihin Ranskan Rivieran Maratonille. Osallistuimme ns. 'corporate relay' maratonille, jossa yritykset olivat koonneet kuuden hengen joukkueet, ja jokainen joukkueen jäsen juoksi pienen pätkän maratonia. Minä olin menossa töihin Saint Laurent en Variin, ensimmäiselle 'relaisille' eli paikalle, jossa joukkueet vaihtoivat juoksijaa. Juoksu alkoi klo 0800, joten meidän piti olla ajoissa paikalle, että ehdimme rakennettaa pisteemme valmiiksi. Kannoimme aitoja, laitoimme juoma+hedelmäpöydän kuntoon ja kiinnitimme sponsoreiden mainnokset paikoilleen. Juoksun aikana yksi meistä otti kuvia, yksi hoiti juoksijoiden tavaroille tarkoitettua 'narikkaa', yhden oli tarkoitus opastaa juoksijoita juna-asemalle ja yhden taas varmistaa, että juoksijoiden vaihto sujui näppärästi.Ja kun kaikki oli ohi - noin tunnissa. Siivosimme paikat entiselleen. Sitten ajoimme Cannesiin, jossa näille yrityksille oli järjestetty Casino Croisettelle buffet-ateria. Mekin saimme siellä syödäksemme. Mutta "henkilökunta-paidat" päällä myös työnteko jatkui...ainakin jonkin verran. Koko päivähän siinä meni. Tarkoitus oli oppia tapahtumajäsjestämisestä....no....en tiedä kyllä mitä opimme. Oltiin kyllä hyvää ilmaista työvoimaa. *Palkaksi' saatiin muutama t-paita, pyyhe, ja kiitollinen sähköposti 12.11 . Sinänsä ihan mielenkiintoista...ja opin minä hyvin paljon siitä, miten eri kulttuureissa eri tavoin ymmärretään ohjeita, vastuita ja velvollisuuksia. Ja olihan se ihan hauskaa kannustaa ihmisiä juoksemaan..ja oikeesti siellä oli jos minkälasita yritysihmistä, ja tilasuutta mainostettiinkin meille loistavana tilaisuutena verkostoitumiselle...mitä se ei kyllä sitten ihan sellaisenaan ollut. Mutta juoksijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Itse maratonilla, ei voisi olla kauniimpia maisemia. Tposin tällä kertaan aurinko päätti pysytellä noin klo kolmeen asti pilvessä...ja ainakin juoksuvuoroaan odottelevat palelivat eikä meillä 'työntekijöilläkään' ollut turhan kuuma.http://www.marathon06.com/

13.11. perjantaina pistäydyimme ranskalaisilla ruokamessuilla. Isabelle-entinen vuoraemäntäni oli antanut minulle liput sinne. http://www.salonpalaisgourmand.com/. Tarjolla oli lukuisia maistiaisia juustoja, makkaroita, fois gras´ta , viinejä, shamppanja, suklaata..kaikkea ei enää voi edes muistaa. Lisäksi siellä voi tehdä ostoksia. Minä ostin elämäni kalleimman juustokimpaleen (19e). Eikä se pala nyt niin suuri ole. Sitä on nyt sitten hartaudella nautittu täällä kotona...ja onhan se kyllä hyvää.

Yleisön pyynnöstä - Soupe au Pistou à la Isabelle

Lupaan, että tämä on ihan viimeinen kirjoitukseni tänään eli lokakuun viimeinen juttu.

Soupe au Pistou

1 talon de jambon cru. Poireaux, carottes, courgettes, navet, céleri, haricots verts (frais, surgelés ou en boîte), haricots blancs (frais ou en boîte).

1 bouquet de basilic, 1 tomate bien mûre (fraiche ou en boîte), plusieurs gousses d'ail.

Mettre le jambon dans l'eau froide et le faire cuire 3/4 heure à feu doux.Couper tous les légumes en petits morceaux et les ajouter, sauf les haricots blancs s'ils sont en boîte (les mettre à la fin), faire cuire 1 heure à feux doux.Hacher le basilic avec l'ail, couper la tomate en très petits morceaux, ajouter le tout dans la soupe juste avant de servir avec de l'emmenthal rapé ou du parmesan.

Ja käännettynä:

Pala (talon=kanta) ranskalaista ilmakuivattua kinkkua (jambon cru) - idea tässä on se, että tämä liha on suolaista. Lihapala laitetaan kylmään veteen (vettä niin, että liha peittyy) ja sen annetaan kiehua miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.

Vihannekset: purjoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, naurista, selleriä, vihreitä papuja (tarhapapuja(?)-purkista, pakasteena tai tuoreena), valkoisia papuja (tuoreita tai purkista). Voi myös laittaa perunaa.

Vihannekset pestään, kuoritaan ja pilkotaan pieniksi paloiksi ja lisätään veteen. Jos paput ovat purkista ne laitetaan keittoon myöhemmin (noin 10 minnuuttia ennen valmistumista). Keitä keittoa noin tunnin verran miedolla lämmöllä.

Pistou on basilikatahna, jota laitetaan keittoon ennen tarjoamista. Tätä varten tarvitaan: yksi basilikanippu. yksi kypsä tomaatti ja useita valkosipulinkynsiä. Nämä hienonnetaan aivan pieniksi esimerkiksi sauvasekoittimella tai yleiskoneella (voi laittaa myös vähän oliviiöljyä).

Lihapala oletaan keitosta ja leikataan pienemmiksi palasiksi ja tarjoillaan ensin. Sitten keittoa lja päälle emmental juustoraastetta tai parmesaania. Lisäksi tarjotaan hyvää leipää.

Bon appetit!

Kulttuurishokki -culture shock

"Culture shock is experienced by individual who encounters a different culture. It leads to feelings of distress, of helplessness and hostility towards the new environment"...(Reisinger& Turner, 2003, Cross-Cultural Behavior in Tourism. Concepts and Analysis, s. 56-60). Siinä se on kirjoitettuna lyhyt määritelmä kulttuurisokista. Ja tätä määritelmää seuraa lukuisia oireita miten kulttuurishokki ilmenee: huoli siitä voiko vettä juoda, ruokahalun menetys, halu olla vain omaan kansallisuuteen kuuluvien henkilöiden kanssa, ja valtava ikävä kotiiin...unettomuutta, väsyneisyyttä, eristäytymistä, yksinäisyyttä, vihaa. HUH!

"The w-curve of cultural change, adaptation and adjustment over time" eli kulttuurishokin vaiheet: kuherruskuukausi (honeymoon) tai euforia...jännitys vatsanpohjassa kun kun ajattelee mitä kaikkea uusiin paikkoihin tutustuminen tuo tullessaan. Vihamielisyys (hostility) vaiheessa (joka on ehkä se varsinainen kulttuurishokkivaihe) tutustutaan uuteen kulttuuriin ja erilaisiin tapoihin toimia, tunnetaan turhaantuneisuutta koska kaikkia asioita ei voi enää hoitaa "totutulla tavalla". Huumori (humour) tai "acculturation" vaiheessa aletaan sopeutua uuteen kulttuuriin, opitaan arvostamaan sitä ja pyritään vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kontaktiin paikallisen väestön kanssa. Neljännessä eli kotona (at home) vaiheessa odotetaan kotiinpalua, mutta samanaikaisesti tunnetaan ikävää koska täytyy lähteä. "Reverse culture shock" eli kotiinpaluushokki iskee sitten kotona. Tuntuu, että kaikki on muuttunut poissaollessa, ei enää sopeudutakaan suoraan omaan vanhaan kulttuuriin. Kuudennessa eli sopeutumisvaihessa (readjustment) vaiheessa opitaan selviytymään kotona olevista ongelmista.

Siihen miten kukin kulttuurishokin kokee voivat vaikuttaa mm. seuraavat asiat: yksilön ennakkotietämys uudesta kulttuurista, kyky sopeutua, oleskelun pituus, ulkomaille tehtyjen matkojenmäärä, matkahn kohteessa olevien tuttujen määrä, matkutusjärjestelyt, millaisella matkalla ollaan ja miten kaikki sujuu.

Tässä kaikessa onkin ajateltavaa ja tieteellistä selitystä myös vanhemman lapseni käyttäytymiseen täällä. Onneksi hän on jo siirtymässä ainakin osaksi vaiheeseen "huumori". Lapset (ja lapsenmieliset = minä) sopeutuvat nopeasti. Mutta on myös varmasti syytä tiedostaa kotiinpaluun mahdolliset tulevat haasteet. Ja tästähän oli puhetta myös Lappeenrannassa keväällä kv-osaston järjestämässä vaihto-oppilaiden tilaisuudessa.

4.11.2009

Pakko on lisätä tähän jotain. Esikoinen valitteli aamulla kun voi on niin kovaa..."Miks täällä ei oo oivariinia"....niin. Ei oo oivariiniä, ei oo muuten kauheesti Nokian kännyköitäkään (iphoneja, Samsungeja ja jonkin verran SonyEricksoneja sen sijaan on). TV ohjelmat on kaikki dupattuja ranskaksi. Suurin osa pikkuautoista on Relluja ja Pösöjä. Bussien aikataulut on vaan viittellisia. Id paperi-, lääkärintodistus- ja asumistodistuskopioita kannnatta olla valmiina..koska lähes aina kun olet tekemisissä byrokratian kanssa niitä tarvitaan. Ei ole terveyskeskuksia...lääkäriasiat hoidetaan oman lääkärin luona. Ei oo loskaa ja räntää....

a

Ajatuksen virtaa

Tarkoitus oli kirjoittaa ihan jotain muuta (minkä teen varmaan kohta), mutta ryhdyinkin aamukahvin ja pilvien tarkkailun sijaan lukemaan LUTn blogeja. Nämä vaihtareiden kirjoittamat blogit sisältävät niin paljon elämää, ja eläviä kertomuksia paikallisista oloista ja matkailusta ympäri maailmaa, että niitä lukemalla voisi viettää vähintään viikon sängyssä ajattelemassa miten rikasta on saada mahdollisuus tutustua uusiin elinympäristöihin ja kulttuureihin.

Ajattelemassa. Niin. Minä siis istun ajattelemassa. Tähänkin tämä vaihto-oppilasaika on antanut mahdollisuuden. Miksi? Eikö kotona ollut siihen mahdollisuutta? Tavallaan olen nyt poissa joistakin velvoitteista, ärsykkeitä ja rutiineista, jotka estivät tai joita käytin tekosyynä siihen ettei minun tarvinnut ajatella. Riitti kun vain suoritti. Elämä on ollut tosi kiireistä. Kuinkahan paljon turhaa on tullut tehtyä? Kunka paljon elämänsä laatua voisi tosiaan nostaa varaamalla aikaa ajatteluun...edes kerran viikossa. Tunnustan luin myös Juhis Saksan blogia ja sieltä kautta ajauduin myös Talouselämän Pekka Seppäsen kirjoituksiin.

Ajatukset pyörivät kehää päässä. Minua alkaa kotiinpaluu pelottaa. Olisi ehdottoman tärkeää löytää töitä. Miten ja missä voisin parhaiten hyödyntää kaikkea oppimaani ja kokemaani. Missä minä voin jatkossa tyydyttää sosiaalisia tarpeitani? Tää ajatteleminen on hyvää ja hyödyllistä..mutta hei tähän menee aikaa ; D

http://mustissa.blogspot.com/

http://www.talouselama.fi/pelin_henki/article162079.ece

Välikirjanpitoa opinnoista ja muusta opintoihin liittyvästä

Opinnot ovat siis jo puolessa välissä. Missä nyt mennään.

Globalisaatio kurssi käyty. Tenttiarvoisanoista ei tietoakaan. Jotkut olivat kuulleet, että ne tulisivat marraskuussa (???), minne ja miten - ei tietoakaan. Globalisaatiokurssin essee piti palauttaa sähköpostilla 7.10. Viime viikolla tuli sähköpostia, jossa essee käskettiin printata ja palauttaa opettajan huoneen vieressä olevaan laatikkoon...koska hänellä on vaikeuksia printata näitä esseitä..hei...meitä oli 550 oppilasta....550 esseen printtaamisessa on hommia. Emailissa vielä varoitettiin, että jos sähköpostin kautta lähetetty ja laatikkoon palauteteutu versiot eivät vastaa toisiaan esseetä ei arvostella. Melkein iski paniikki, että veinköhän nyt sinne laatikkoon juuri sen saman version jonka laitoin sinne sähköpostiosoiteesseen.

Visitors Behavior kurssi on ja voi paksusti. Luen parhaillaan yhtä kurssikirjaa "Cross-cultural behavior in Tourisme". Mielenkiintoista asiaa ja sovellettavissa kuluttajakäyttäytymiseen myös muualla kuin turismin saralla. Ja sitten pitäisi taas tehdä ensi viikoksi läksyt eli tällä kertaa synteesi kaikkien tekemistä CCB eli customer complain behavior käsitekartoista. Tulee muuten asiat melko selviksi.

Viimekertaisella Ranskan tunnilla Caroline piti tentin, eikä näyttänyt tyytyväiseltä papereitamme vilkaistuaan tentin päätyttyä. Emme ole tainneet kauheasti oppia vaikka kaikki käsitelty kielioppiasia oli aivan tuttua. Täällä muuten tosiaan kaikki tentit kirjoitetaan mustalla kuulakärkikynällä.. ja jos tenttiaika on tunti se on tunti. Vaikka olisi jo valmis 15 minuutin jälkeen täytyy koko aika käyttää hyödyksi ja tarkistaa tekemäänsä.

The M.I.C.E Industry kurssin tehtävää varten olemme löytäneet konferenssijärjestäjän...mutta kurssin proffan yhteystietojen löytäminen ei olekaan sitten ollut helppoa. Hän lupasi laittaa tehtäväohjeet yhteystietoineen Webinteciin eli käyttämäämme oppimisalustaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ja hän halusi tietää nuo tapahtumat joita aiomme käsitellä 1.11. mennessä. No totta puhuen löytyyhän hänestä tietoa netin kautta ja jonkinlainen email osoitekin.

Opiskelijakortti...kohtuullisen usean email viestin lähettämisen jälkeen (sain useita vääriä osoitteita alkuun eräältä yhteyshenkilöltämme, joka lopulta itse soitti opiskelijakorttivastaavalla ja selvitti asian) selvisi, että saatamme saada opiskelijakortit ehkä marraskuun puolivälissä. Tämän CERAM & ESC Lille koulujen fuusion takia kaikki tällaiset jutut ovat vähän viivästyneet...mutta enpä minä sitä enää kohta sitten tarvitsekaan.

CERAMin sokkeloiset käytävät alkavat tulla tutuiksi. Aulatyttökin suorastaan ihmetteli (ja huokaisi helpotuksesta) kun kysyin globalisaatioproffan huonenumeroa ja osasin mennä sinne ihan neuvomatta. Tulostaminen ja mikrojen käyttö ranskalaisella näppäimistöllä luokassa 200 sujuu, ruokalan jonossa jonottaminen on vaihtunut omiin eväisiin, kv-toimiston palveluja ei ole enää tarvittu. Opiskelijajärjestöt löytyvät jos niille on tarvetta. Ja eri bussivaihtoehdot mennen tullen on testattu.

Opiskelijaelämä sujuu. Syksy on pitkällä.