221109 ST Jeannet - kolmas vuoriretki

Suomalaiskolumbialaisranskalaisella lounaalla (sillikaviaaria, chili con carne+paistetut banaanit, juustoa ja paikallisia leivonnaisia), saimme kutsun lähteä Isabellen ystävän mukaan vuorikävelylle.

Tästä linkistä löytyy faktaa tämän kertaisen vuoristoretkemme kohteesta.http://www.randoxygene.org/pge/rando_pe/affiche_rando.php?rubrique=1&zone=3&rando=25.

Ja puhukoot kuvat ensin puolestaan. Ja kuvien jälkeen tarinaa vaihteeksi kolmen tarinankertojan näkökulmasta eli vuorossa marraskuun tarinatuokio. Ensimmäisessä kuvassa matkaseurueemme St Jeannetin kylässä kahvibaarin edustalla.

Tässä kuvassa itse Baou, jonne matkanpäämme johti.




















Ensin läpi kylän...mm. oliivinkäsittelyoppintunti:

Pojat odottamassa aikuisia:













Castelet - lounasravintolamme vuodelta...

Alaspäin tultaessa näkymä St Jeannetin kylään:

YKSI

Olimme äidin isoveljeni ja äidin kavereitten kanssa vuorilla. Kun olimme menossa ylös vuorille niin jouduimme kiipeämään ja kiertämään eri paikoista, Välillä Äiti ja hänen kaverinsa menivät väärään paikkaan, Minä ja isoveljeni olimme ensimmäisenä ylhäällä ja me söimme siellä… Sitten lähdimme takaisin eripolkua mutta lähdimme vielä ylemmäs, Ihmettelin että miksi menemme vieläkin ylemmäs mutta emme edes olleet vielä ylhäällä vuoren huipulla vaan olimme menossa sinne. Sitten sieltä ylhäältä lähdimme alas ja pois.

KAKSI

Sunnuntai aamuna minun piti herätä todella aikaisin, koska olimme lähdössä äidin ystävä Timin kanssa vuorille retkeilemään. Söimme nopeasti aamupalaa ja pakkasimme eväät mukaan. Sitten lähdimme kävelemään kohti parkkipaikkaa josta Tim tulisi hakemaan meidät. Me olimme vähän myöhässä siitä ajasta minkä olimme sopineet, että tapaisimme, mutta Tim oli kanssa myöhässä. Automatka kesti about 30min ja kun olimme perillä Timin toiset ystävät tulivat meidän kanssa sinne. Sitten lähdimme kävelemään, mutta pysähdyimme heti ensimmäisessä kahvilassa. Sen jälkeen lähdimme kävelemään kohti vuoria. Vuorille menossa näimme tyyppejä tekemässä oliiveista öljyy ja äiti otti kuvan vaik ei kysyny ees lupaa. Näimme siellä pari tyyppiä jotka oli kiipeemässä vuoria ylös. Kun olimme suunnilleen puolessa välissä yhtä vuorta äiti ja muut lähti väärään suuntaan ja me jäätii oottamaa niitä risteyksee. Ylhäällä oli semmone linnan tyylinen rakennus, joka oli menny rikki aika pahasti. Siellä me söimme eväät ja lepäsimme hetken. Sitten lähdimme kävelemään viellä ylöspäin vuorta ja olimme 800metrin korkeudessa. Se näytti aika hienolta, kun oli niin korkealla ja näki niin pitkälle. Lähdimme tulemaan alaspäin ja toinen puoli mitä olimme mennyt ylöspäin oli paljon jyrkempi kuin se jota menimme alaspäin, mutta ei se haitannut koska sitä vuorta oli kiva kävellä ylöspäin kun se oli jyrkkä. Kun olimme taas siellä kaupungissa menimme taas kahvilaan juomaan, sitten menimme takaisin autolle ja yks koira lähti seuraa meitä ja Jokke halus pitää sen. Sitten lähdimme sieltä vuorilta kotiin ja olimme tosi väsyneitä.

KOLME

Isabellen ystävä Tim on ahkera vuorikävelijä. Onneksi satuin kysymään oliko hän viime aikoina käynyt vuorilla. Hän kertoi lähteävänsä reissuun tulevana sunnuntaina. Ja saimme kutsun mukaan.

Sunnuntai-aamulla suuntasimme Carrefourin edessä olevalle huoltoasemalle. Ja Tim haki meidät sieltä. Ajoimme St Paulin kaupunkin kautta St Jeannetin kylään. Ensin joimme kahvit ja sitten kylän halki polulle. Mukana olivat myös Timin puoli vuotta sitten kävelyretkellä tapaama Francoise sekä Marcello hänen ystävänsä. Ja lähes kaikki näimme toisemme siis ensimmäistä kertaa.

Retkipolun alkupäähän päästäksemme piti kävellä idyllisen St Jeannetin kylän halki. Matkalla näimme miten oliiveja käsitellään sitten kun ne on kerätty puista. Kovaa käsityötä. Nappasin kuvan - oli niin mahtavan näköistä...työn ahkerat ahertajat kyllä sen huomasivat. Olivat innoissaan kun joku tuntui arvostavan ja olevan kiinonstunut heidän työstään. He myös myivät siinä ohimennen vihanneksia (ja oliiviöljyä). Olisi varmasti ollut hyvää, mutta ajatus öljypullon raahaamisesta vuoristoon ei houkutellut.

Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin. Ylöspäin kavutessa tuli kuuma –jopa hiki. T-paita oli aivan märkä selästä. Jyrkkiä rinteitä, kiviä, ruskan värjäämiä puita ja vuorenrinteitä-kaunista. Kävelypolku oli peittynyt maahan pudonneista tammenlehdistä ja tammenterhoista, jotka rutisivat kengän alla mukavasti.

Linnoituksella söimme eväät. Olimme noin 600 metrin korkeudessa. Pysähtyminen aiheutti sen, että kuuma vaihtui viileäksi. Kuivan paidan vaihtaminen oli tarpeen. Niin myös mukana ollutta fleece-paitaa, takkia ja hanskoja tarvittiin.

Lounas oli maittava: patonkeja, lohta, klementiinejä, pähkinöitä, kuivattuja aprikoosia, suklaahippu keksejä ja paikallista pinjasiemenillä ja vihreillä lehdillä täytettyjä leivonnaisia. Kahvia ei taaskaan ollut. Termospullo olisi ehdoton väline täällä retkeillessä.

Jatkoimme ylöspäin kävelyä. Maisemat olivat upeat myös tällä korkeudella (800m) Näimme pitkälle merelle asti, monen pikkukylän yli. Loppumatka olikin pelkkää laskeutumista – ja polku muuttui kohtuullisen leveäksi tieksi. Täällä olisi helppo vähän huonompijalkaisten ja –kuntoistenkin kävellä. Hyvä ilma olikin houkutellut kävelylle paljon ihmisiä. Törmäsimme juoksijoihin, perheisiin, vanhuksiin, koululaisiin sekä metsästäjään koirineen.

Retki oli onnistunut ja neljän tunnin kävelyn jälkeen, olo oli väsynyt mutta onnellinen. Pääsinhän minä vielä kerran vuoristoon. Ja tällä kertaa sain tilaisuuden myös näyttää vuoristovaelluksen iloja myös lapsilleni, jotka pärjäsivät reissulla meidän aikuisten mukana todella hyvin. Eivät itse asiassa olleet yhtään ’niin väsyneitä’ kuin me aikuiset reissun päätyttyä. Retken päätimme kupilliseen teetä baarissa, josta retken olimme aloittaneetkin. Ja lapset nauttivat jäätelöistään. Näillä pojilla jäätelökesä vaan jatkuu…vaikka onkin marraskuu.