241209 Hyvää Joulua

Luulen, että tämän blogin on nyt aika sulkeutua.

Mikäli saan ensi viikolla matkalaukkuni takaisin, laitan tänne vielä viimeiset kuvat. Nyt ei ole mitään tehtävissä. On vain kärsivällisesti odotettava 6 arkivuorokautta, että VR ehtii palauttaa laukkuni Suomen Löytötavarapalveluun..mikäli se laukku nyt on sieltä junasta löytynyt..eikä joutunut suden suihin. Onneksi Ranska on opettanut odottamista.

Kiitos kun olet jaksanut lukea kirjoituksiani.

Rauhaisaa Joulua!

Leila

191209 Journey - Kotimatka

Tässäpä tarinaa kotimatkasta ihan tuoreeltaan...

Me emme menneet lentokentälle bussilla numero 200. Se oli lasten kanssa jo sovittu. Lähteminen tulisi tehdä mahdollisemman helpoksi.

Itse en nukkunut juuri silmällistäkään yöllä. Kotiinpaluu…niin ihanaa kun se onkin, herättää myös suurta levottomuutta. Minulla ei oikeasti ole suunnitelmia. Niin paitsi että aion valmistua. Paperit ovat jo vetämässä.

Heräsin vähän jälkeen kuuden. Ensin söimme aamupalaa, tiskikone päälle, viimeiset roskat roskikseen ja sängyt kuntoon. Aurinko alkoi paistaa siniseltä taivaalta, ja minä tajusin sen ihan yhtäkkiä…meidän pihalla oli LUNTA! Rivieralle on tosiaan tulossa talvi.

Raahasimme kolme isoa matkalaukkua, yhden pienen laukun ja kolme reppua sekä eväskassin ulos…ja sieltä taksi jo saapuikin ..melkein kymmenen minuuttia AJOISSA!. Mitä ihmettä…olin varautunut vähintään puolen tunnin odotteluun.

Kuljettaja ehdotti, että ajaisimme rantatietä. Moottoritie oli kuulemma tukossa Mentoniin (ja Niceen) päin mentäessä. Nizzassa oli tullut lunta noin 5 senttiä rannalle...ihmiset olivat illalla olleet aivan innoissaan.

Rantatie oli hyvä vaihtoehto. Ja niin kaunista. Tyyni sininen meri, valkoiset lumiset vuoret taustalla. Ja mikä kuljettaja. Sain kunnon tietopaketin Rivieran alueen historiasta, merkittävineen henkilöineen (Massena, Grimaldi, Napoleon etc.) sekä maantieteellisen esittely näkemistämme vuorista. Aivan upea päätös täällä olo ajalle..ja mikä ranskankielen oppitunti.

Lentokentällä. Ruumaan menevien matkatavaroiden kokonaispaino (30+17,5+14,5=62kg)…pelkään pahoin, että meidän kevyet käsimatkatavaramme painoivat myös jokusen kilon…...Hyvin oli kuiteskin pakattu.,

Kone oli myöhässä tunnin. Odotusta…mutta hyvässä seurassa kiitos Johannan, Juha ja Karin tyttöineen. Uusi huoli – ehditäänkö junaan? Onneksi pikkuveli oli luvannut tulla vastaan ja siirtää meidät Tikkurilan asemalle. Lento meni nopeasti ja sujuvasti..edelleen hyvässä seurassa pelaillen laivanupotusta + Karin mukaansa ottamia ”ongelmaratkaisuhärveleitä”.

Helsinki – kylmyys tuntuu luissa ja ytimissä. Pikkuveli lahjoitti meille kaikille pipot. Mulla on muuten ihan varmasti maailman paras pikkuveli. Niin paljon olen häneltä tänäkin syksynä apua saanut…ja hän on minua kannustanut aina kun minusta joku asia on tuntua mahdottomalta. Siis Tikkurilan asemalle. Olimmekin loppujen lopuksi sen verran ajoissa että odottelimme junaan 20 minuuttia…ulkoa…alkoi jo vähän tulla kylmä.

Juna. Lahden ja Kouvolan välillä veturia piti korjata 20 minuutin ajan. Soitin äidille..arvasinkin…äiti oli mennyt meille laittamaan ruokaa. Minulla on varmasti maailman paras äitikin.

Loppujen lopuksi juna oli myöhässä 50 minuuttiia. Hävisimme kaikkine matkalaukkuinemme ja -kasseinemme Lappeerannan rautatieaseman jo niin kuuluisaksi tulleen "kuka ehtii juosta ensin taksiin kisan. Eräs ystävällinen herrasmies katsoi myös palelevansa enemmän kuin me ja vei meiltä taksin lähes nenän edestä...Joudun soittamaan itse vielä taksikeskukseen joski ystävällisesti laittaisivat vielä yhden taksin meille...ja siinä sitten taas ainakin 20 minuuttia värjöteltiin taksia odotellen.

Kotona odotti ikävä yllätys..huomasin ,että yksi laukuistamme oli kadonnut...jäänyt junaan..tai joku oli sen ehkä jossain välissä napannut...Väsyneenä ja liian monen laukun kanssa kaikkea ei vaan huomio enää pysynyt kasassa. Vaikka tietenkin 'matkatavaroistaan pitäisi pitää huolta' kuten ystävällinen ja empaattinen "asiakaspalvelija" VR:ltä minulle huomautti. Tottakai. Paljon ei nyt ole ollut näin viikonloppuna asialle tehtävissä. Samassa junassa ollut tuttavan tuttava kävi tarkastamassa vaunun, jossa matkustimme noin tunti sen jälkeen kun sieltä olimme poistuneet. Laukusta ole ollut mitään jälkeä..eikä kukaan ollut sitä edes nähnyt...vaikka meidät kuitenkin muistettiin. Se siitä. Jonkun ei tarvitse ostella joululahjoja...Kuinka ollakaan se laukku piti sisällään perheenjäsenillemme ja poikien opettajille ostettuja joululahjoja ja muutamia tuliaisia. Siellä oli joitakin kivoja itsellemme tekemiä hankintoja...sekä ruokatarvikkeita, joita aioin tarjota ystävilleni ranska aikaa muistellessa ...ja paljon paljon muuta ...itselle tärkeää....ja tietysti kaiken huipuksi meidän passit.

Mutta se on sitten siinä. Reissu on heitetty. Ja jotenkin on jännä olo. Aivan kun en olisi missään ollutkaan, Läksin kesän tunnelmissa…palasin kunnon talveen…jossakin olen ollut. Sisällä on paljon kokemuksia, mutta myös suuri tyhjyys. Onneksi rakkaat ystävät Lappeenrannassa ovat ottaneet jo yhteyttä, ja tuntuvat todella odottavan minua kotiin. Ihanaa tulla kotiin.

181209 Kotiinpaluun hetkellä

Nyt on sitten se hetki, että on lopullisen tilinpäätöksen aika. Laukut on pakattu, majapaikka siivottu, ja taksi tilattu aamuksi. Pojat odottavat kovasti kotiinpääsyä ja kavereitaan. On siis aika kysyä klassinen kysymys. Kannattiko lähteä? Paljon on tapahtunut. Tämä on ollut elämyksellistä aikaa.

Lukiessani tätä blogia, on vain todettava, että tämä todella on palvellut itseäni eräänlaisena päiväkirjana ja matkakertomuksena, josta on varmasti mukava jälkeenpäin lukea mitä täällä tuli tehtyä ja mitä milloinkin ajateltua. Toivottavasti tästä blogista on edes jotain hyötyä matkaan lähtöä suunnitteleville tai keväällä matkaan lähteville. Päällimmäiseksi on vain todettava, että lähtekää rohkeasti. Tämä kyllä kannattaa.

Mitä siis käteen jäi? Paljon uusia nähtyjä paikkoja. Uusi intohimo - vuoristokävely. Paljon uusia tuttavuuksia. Muutama todella hyvä ystävyys, joka todennäköisesti tulee jatkumaan pitkälle. Paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä erilaisia byrokraattisia asioita kohtaan, mutta muutenkin. Mietin tänään kaupungilla käydessäni, että montakohan minuuttia yhteensä on tullut seisottua odottamassa busseja. Minulle, joka on tottunut hyppäämään omalta pihamaalta autoonsa, on ollut todella elämys olla täysin riippuvainen julkisesta liikenteestä...mutta senkin kanssa on tullut toimeen..Pitäisköhän myydä oma auto?

Opiskelut ovat olleet mielenkiintoinen kokemus. On oppinut uuden yliopiston tavoille, ja nähnyt miten muualla opiskellaan. Silmät ovat avautuneet monessa kohdassa. Tämä rakas aquis accreditoitu opinahjomme on välillä yllättänyt sekä negatiivisesti että positiivisesti. Asioista voidaan oppia monin tavoin. Täällä joutuu "esittämään" asioita niin useasti, että siihen kyllä tottuu. Toinen seikka, joka on ollut silmiinpistävä, ainakin 'turismin' puolella se, miten kaikki mitä tehdään on alusta asti sidottu tieteellisen kriittisen ajattelun ja analysointikyvykkyyden kehittämiseen. Ja töitä on valtava määrä. osa opiskelijoista on melko nuoria. Nuorille vaihtareille aika on myös selvästi kotoa irrottautumisen aikaa.

Itselleni tämä aika on ollut valtavaa henkisen kasvun aikaa. On ollut jonkin verran aikaa pysähtyä ja pohtia sitä mitä tähän asti on elämässään saanut aikaiseksi. Ja mitä elämältään haluaa. Sekin on muuten jännä juttu, että tällaisen ulkomailla asumisen aikana myös "vanhat" ihmissuhteet näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Ja paljon siis tapahtuu myös sillä saralla...asioita, jotka kuuluvat vain asianomaisille henkilöille eivätkä ole siis näin julkisesti raapustettavaa juttua. Kaikkeen täytyy kuitenkin varautua. Vaikka olen tavallaan sama ihminen, joka tänne lähti, ovat täällä oloni aikaisen tapahtumat vaikuttaneet myös siihen, että minussa on tapahtunut muutosta...kehitystä..toivottavasti parempaan suuntaan.

Täällä ollessa minulla on myös ollut mahdollisuus "tutustua" lapsiini. Olemme olleet yhdessä enemmän kuin koskaan. Esikoinen totesikin, ettei kyllä ihan vähään aikaan halua viettää näin pitkää aikaa vain minun ja hänen veljensä kanssa kahdestaan. Pitäsikö tuosta sitten loukkaantua. Ei. Tämä aika on opettanut meille paljon toisistamme. Ja uskon sen kantavan pitkälle tulevaan.

Me siis palaamme Suomeen huomenna. Ja tämä blogi vaikenee pian. Kirjoittelen varmaankin vielä kuitenkin ainakin yhden jutun kotiinpaluu jälkeen.

Partir c´est mourir un peu! Klassinen lausahdus...mutta ah niin totta.

"Mikä sai mut miettimään, sanat päätä pengertää”. Mitä tästä käteen jää...”Suru kyllä käydä saa, kunhan ei jää asumaaan. Päästä lentoon tuulen mukana..... "(Lauri Tähkä...)

Finlande - nous rentrons!

151209 Joulumarkkinoilla Cannesissa

Lähdettiin poikien kanssa Cannesiin..vielä kerran. Ajattelin käyttää Salon Helsingin ja Samiran palveluita vielä ennen kotiin paluuta. Olikin mukava tuokio. Uusimmasta Anna-lehdestä sain ihailla ihania suomalaisia, talvisia (Saimaa) maisemia, ja herkullisia suomalaisia ruokia. Samira oli saanut joltain asiakkaalta suomalaisen joulu-CD, jota sitten soitteli siellä suomalaisten ja ranskalaisten asiakkaidensa iloksi.

Kamppaajakeikan lisäksi harrastimme vähän turismia. Nousimme vanhan kaupungin Suquet´n mäkeä ylös. Kävimme mäen laella kirkossa (Notre Dame d´Espérance à Cannes). Kirkkoon oli rakennettu aivan upea jouluseimi. Mäeltä oli mahtavat näkymät mm. St Lerinin saarille (joista toisella olemme siis käyneetkin retkellä), yli koko Cannesin kaupungin sekä vuorille. Nyt muuten täälläkin on lunta jo noin 800 metrissä...eli näimme lumuhuippuisia vuoria.

Lopuksi käväisimme Cannesin joulumarkkinoilla. Mikä huumaava lämpimän viinin tuoksu. Pipareita, perinteisiä ranskalaisia joululeivonnaisia ja karamelleja (paljon mantelia joka paikassa), koruja ja joulukoristeita, soittimia, mereneläviä, ja kaiken huipuksi suomalaisia porontaljoja ja muuta poroihin ja Lappiin liittyvää. Sillä kojulla oli pakko pysähtyä, ja selvisi, että kyseinen herra on pitänyt parikymmentä vuotta porotilaa Pyreneillä. Ja kaikki hänen poronsa olivat kotoisin Suomen Lapista. Oli mukava hänen kanssaan haastella...Olen muuten täällä ollessani törmännyt useamminkin Pyreneiden niemimaahan...pitäisiköhän siitä ottaa seuraava matkakohde....

Oheisissa kuvissa ensin vähän auringon säteitä, sitten kuva vielä uneliaasta Cannesin joulumarkkina-alueesta (avautui vasta kelo 1030 ja kuva on otettu jo yhdeksän aikoihin). Ja lopuksi minä itse markkinapaikalla.

Salsaa, Skimbaa ja Studya - viimeinen viikonloppu Ranskassa

Viimeisenä viikonloppuna Ranskassa toteutin muutamia jo pitkään TO DO-listalla olevia asioita.

Lueskelin tuossa muiden vaihtareiden kirjoittamia tarinoita. Eräässä blogissa kirjoitettiin miten tärkeää on ollut, että vaihtariaikana tutustuu myös paikallisiin ihmisiin. Mulle se on ollut myös todella tärkeää. Se on myös mahdollistanut vahvan integroitumisen tähän kulttuuriin ja elämään Ranskassa. Eräs tärkeimmistä ihmisistä on tietenkin ollut vuokra-emäntäni Isabelle.

Perjantain siis toteutimme Isabellen ja hänen ystävänsä Timin pitkään jo suunnitteleman Salsa illan. Tai oikeastaan kyseessä oli Salsan harrastajien Salsa harkat, ja tanssi-ilta, johon minä pääsin mukaan. Sain pienen tuntuman parisalsasta, ja oli oikein hauska ilta. Paikkana oli Cannesin Palm Square niminen ravintola (eli matkustelin bussi nro 200..jälleen kerran). Salsatanssia voisin kyllä jatkaa jatkossakin.

Lauantai aamuna (hyvin levänneenä) lähdimme poikien kanssa elämysmatkalle kohti ISOLA2000:tta. Ensimmäisessä kuvassa bussipysäkillä odottamassa bussi 200 kohti Niceä saatoimme jo ihailla kaukana häämöttäviä lumisia alppeja.

ISOLAn rinteet avattiin viikko sitten lauantaina. Viime viikolla suunnittelimme sinne yhden yön reissua. Säätiedotukset eivät vaan luvanneet mitään kauhea hyvin ilmoja. Parhaimmat säät olivat todennäköisesti viime viikon torstaina ja perjantaina. Nyt luvattiin hurjia lumimyrskyjä ensi viikoksi, joten tämä lauantai näytti toistaiseksi sään suhteen parhaimmalle vaihtoehdolle. Niinpä sitten noin neljön tunnin ja kolmen bussivaihdon jälkeen saavuimme laskettelukeskukseen.

Seuraavissa kuvissa ensin kuva bussimatkan viimeiseltä etapilta, jossa kiertelimme tunnin ajan pientä ja todella kiemuraista vuoristotietä (ei suositella matkapahoinnista kärsiville henkilöille...). Yhtäkkiä aloimme nähdä aavistuksen tulevasta (ensimmäinen kuva otettuna bussin ikkunasta). Noin vähän alle 2000 m korkeudessa ei lumesta ollut muuta häivää kuin vähän huurua tienpinnassa. Mutta kun saavuimme hiihtokeskukseen edessä komeilivat lumiset vuoret. Aluksi näimme vielä hetken aurinkoakin, joka oli tosiaan paistanut kirkkaalta taivaalta koko bussimatkan. Pilvet peittivät taivaan kuitenkin melko nopeasti, ja viimeiset laskut laskimme lumisateessa, jota jo hieman ennen aivan viimeistä mäkeä tuli niin paljon, että viimeinen mäki laskettiin ihanasti pehmeässä puuterilumessa. Rinteet kyllä kaipasivat lisää lunta. Kaikkia mäkiä ei ollut vielä saatu avattua..ja yks uusi hiihtohissi oli valitettavasti jo heti alkuun mennyt rikki.

Kotiin palattiin ensimmäiset kilometrin hitaasti liukkaassa ja lumisessa talvisäässä..ja loppumatka hurjassa vesisateessa. Nizzasta otimmekin tällä kertaa junan Antibesiin, joka nopeutti matkantekoamme ainakin tunnilla. Kotiin palasi märkä ja väsynyt, mutta onnellinen laskettepoppoo. Ilta kuluikin mukavasti TV:n ääressä (katsottiin Simpsoneita, ja ranskalasita Monte Criston kreiviä), ja syötiin lasagneta...ja torkuttiin...

Tätä Lucian-päivä sunnuntaita vietämme pyjamapäivän merkeissä kotona. Minä opiskelen huomiseen tenttiin (ja kirjoittelen blogia...ja suunnittelen siivousta ja pakkaamista...KTM juhlia jne...kuten kuuluu silloin kun pitäs keskittyä johonkin niinkin tärkeään kuin tentinlukuun...). Toivotankin näiden auringosäteiden myötä (vähän heikko kuva bussin 200 ikkunasta otettuna..) kaikille hyvää valonjuhlaa.

Viimeinen koulupäivä - arviointeja ja printtausta

Tänään minulla oli sitten viimeinen varsinainen koulupäivä. VB-kurssi ja ranskan tentti. Ja molempien kurssien arviointi. Miten ne arviointilomakkeet aina vaan tupataan äkkiä nenän alle, ja kohta jo joku on ne kokoamassa pois...koska ne laitetaan yhteen ja samaan kirjekuoreen, josta ne päätyvät...byrokratian hampaisiin. Kauheata sähläystä. Voisiko se tehdä paremmin. Ranskan tunnilla kurssiarviointi tehtiin viimeisen tunnin alussa..mikä teki hommasta ehkä vähän rauhallisemman. Viimeaikoina googlen eri ohjelmissa pyörineenä vaan mietin että miksi tätä ei tehdä esimerkiksi netissä...Lähes jokaisen opiskelijan nenän edessä on poikkeuksetta ollut koko syksyn oma läppäri. Saisi ne tiedotkin sitten automaattisesti esim. exceliin käsiteltäväksi.

Mitä sitten annoin arvosanaksi. Ihan hyvät arvosanat..mutta laitoin sinne myös tässäkin blogissani aiemmin esittämiäni kommentteja.

Iltapäivällä pojat tulivat taas itse bussilla Sophiaan ja kävimme Haut Sartoux´ssa super pizzalla..suosittelen lämpimästi. Hyvää pizzaa ja kunnon palvelua. Iltapäivälounaan jälkeen palasimme koululle. Olin taas aamusta saakka yrittänyt saada tulostettua erinäisiä dokumentteja....Nyt ongelma oli sitten se, ettei koko yliopistosta löytynyt paperia, jolle olisi voinut tulostaa. Olen tätä printtaamistakin täällä monesti ihmetellyt. Porukat tulostelevat satoja sivuja yksipuolisesti..ja aina on tulostimet a. jumissa, b. väri loppu tai c. paperi loppu.... eikä koko hommassa ole mitään järjestelmän häivääkään..eikä täällä kukaan mitään kerro, jos et osaa kysyä.(Muuten erittäin ystävällistä ATK-apua saa kyllä huoneesta 214 eli front officesta...)

Toistaiseksi tulostamisesta opittua: voit tulostaa mm. luokissa 200,211,217..ja kirjastossa...ja paperia voi kysyä pääaulan vastaanotosta tai sitä vastapäätäolevasta huoneesta. Ja tänään noin klo 16 saimme vinkin "salaisesta kellarihuoneesta" (ei harmaata hajua miksi sitä ranskaksi kutsuttiin...numero oli muistaakseni 103(??). Sieltä saimme kokonaisen paketillisen tulostuspaperia..arvatkaa vaan tuntuiko siltä, että kannoimme käsissämme suurinpiirteen tuhansien arvoista kultalastia...ja meno luokassa oli samanmoinen..meidän piti "pitää huolta", että saimme omat tulosteemme ulos printteristä...Hurjaa...

ja arvatkaas mitä...Riikka kertoi, että opiskelijakortit ovat saapuneet!! Ja saamme ne kuulemma perjantaina. Minä en aio mennä huomenna sitä varten koululle...ehkä saan sen sitten ennen viimeistä tenttiäni maanantaina...

061209 Itsenäisen Suomen juhlintaa

Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi aurinko paistoi ja lämmitti raikkaan tuntuista aamua. Starttasimme kymmenen aikoihin jälleen uuden vuoristoreissun. Tällä kertaa kohteena Baou de la Gaule. Ensin ajomatka Gattiersin kylään, josta polun pää alkoi. Olimme hyvin lähellä edellisen vuoristoreissumme maisemia. Itse asiassa menossa seuraavalle kukkulalle. Tämä reissu olikin sitten pelkkää ylämäkeä alas...ja sitten vastaavasti pelkkää laskua alas. Ja jouduimme tällä kertaa myös toteamaan, että aina ei voi löytää sinne minne oli matkalla. Eräässä risteyksessä lähdimme viitan mukaisesti "ylöspäin" kun meidän olisi pitänyt mennä suoraan. Niinpä pääsimme lähes kiipeilyn makuun erittäin jyrkässä ja kivikkoisessa maastossa. Tätä teimme noin puolisen tuntia kunnes saavutimme vuoren huipun. Olimme noin 800 metrissä.

Siellä söimme eväät, ja avasimme Cava pullon. Ja nostimme maljan itsenäisen Suomen 92-vuotispäivän kunniaksi. Ylimmässä kuvassa näkyy meri ja Nizzan kaupunki. Pystyimme hyvin seuraamaan Nizzan lentokentälle saapuvia ja sieltä lähteviä lentokoneita. Tämän tekstin alapuolella olevassa kuvassa näkyvät hyvin Alppien lumiset huiput. Perjantaina sinne satoi vielä tuoretta lunta. Lauantainahan avattiin ISOLAn laskettelurinteet...voi olla että kuvassa näkyy hyvinkin juuri ISOLAn maisemia.

Talvi - Hiver, Joulu- Noel

Talvi- Mistä tunnistat talven Riviearalla? No ihmisistä.

Tänään oli taas aivan upea aurinkoinen päivä. Lähdettiin poikien kanssa puolenpäivän aikaan Antibesin keskustaan lounaalle. Me todella erotumme katukuvasta. Mulla on itselläni kyllä jo neulepaita päällä...mutta pojat ei suostu laittaa pitkähihaisia...kun on aurinkoista ja +15 lämmintä.

Place de Gaulella (eli ydinkeskustassa) olitiin pystyttämässä joulutorin näköistä aluetta - sinne oli tuotu isoja lumikasoja, jotka mukavasti sulivat auringonsäteiden paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Puoli kuuden aikaan palasimme kotiin. Keskustassa oli hurjasti ihmisiä. Jouluvalot oli sytytetty - ja näky on todella upea. Yritän ensi viikolla ehtiä kuvaamaan niitä. Ja ne ihmiset. Me (erityisesti pojat lippiksissään ja T-paidossa) todella erotuimme katukuvasta. Kaikki olivat pukeutuneet talvisaappaisiin, paksuihin toppatakkeihin ja hanskojakin monet jo käyttävät. Ulkomittarimme näyttää edelleen + 10 astetta.

Joulu - niin huomenna 6.12 Suomen itsenäisyyspäivänä monessa Euroopan maissa vietetään Saint Nicolas - juhlaa. Pyhä Nikolaus, jota pidetään joulupukin esikuvana jakaa lapsille lahjoja. Ja tähän lapset valmistautuvat ripustamalla joulusukkia ennen nukkumaan menoa 5.päivän illalla. Tätä juhlaa vietetään erityisesti itä-Ranskassa (Lorrain ja Alsace), pohjois-Ranskassa, Belgiassa, Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja Alankomaissa. Näissä maissa Saint Nicolas ja 6. joulukuuta on yhtä tärkeä kuin joulu, jopa tärkeämpi. Mutta Antibesin väenpaljoudesta päätellen tämä on tärkeä päivä myös täällä. Ja naapuritkin kantoivat joulukoristeitaan varastosta, kun tulimme kotiin.

Me lähdemme huomenna vuoristoretkelle, edelleen kävelemään. Mukaan lähtee myös pullo kuohuvaa, ja suomalaisia pullia, joita aion tarjota ranskalaisille matkakavereille itsenäisyyspäivän kunniaksi. Valkoisena hohtavat vuorenhuiput kutsuvat kovasti myös toisenlaiselle vuoristoretkelle. ISOLA2000 - läheinen laskettelukeksus avasi tänään rinteensä aivan uskomattomissa aurinkoisissa olosuhteissa...ja eilen siellä satoi vielä runsaasti luonnonlunta...Sinne on päästävä. Ilman autoa, näin sesongin alkuvaiheessa se on tosin haastavaa..muttei aivan mahdotonta. Vaatii vaan taas kärsivällisyyttä ja paljon matkailua busseila numerot 200:aa ja 750:tä). Mutta sinne mennään. Sen olen päättänyt.

Opintojen välitilinpäätös...tai melkein päätös

Opinnot alkavat olla jo mukavasti loppusuorilla. On aihetta kirjoittaa vähän siitä mitä tähän mennessä on jäänyt käteen.

Syyskuussa olleen Globalisaatioseminaarin tulokset tulivat vihdoin..noin kaksi kuukautta kurssin tentistä. Sain esseestäni täydet pisteet, mutta koe meni kuten odotinkin täysin puihin - 5,14/20 - kokonaisarvosana siis C (eli asteikolla A,B,C jne....keskinkertainen. Onneksi kuitenkin ei tarvitse mennä uusintatenttiin.

Kyseisenä päivänä jolloin uusintamahdollisuus olisi eli 14.12 on nimittäin jo Visitors Behavior - kurssin tentti. Ja kurssin vaativuudesta päätellen, tentistäkin voi sitten odotella vaikka mitä. Tuo VB kurssi on todella kysynyt aikaa...niin paljon on välillä tullut kotihommia. Ja jotenkin sen työllistäminen oli alussa vähäisempää..mutta ei vähäistä...ja loppua kohti tahti vaan todella koveni. Ja muilla...samaa tapahtui myös kaikissa muissakin aineissa. "Ihan kun professorit olivat tajunneet, että syksy loppuu kohta tuossa marraskuun puolenvälin tienoilla." totesi eräs vaihto-oppilas tässä muutama päivä sitten.

VB kurssille tehtiin tässä viikko sitten iso ryhmätyö jonka esitimme myös viime viikolla. Viime lauantaina esitimme myös M.I.C.E industry kurssin esityksemme. Me arvioimme ISPIM Wienin konfenrenssi järjestelyjä. Siitä olin tosi tyytyväinen. Esitys meni oikein rennosti ja mukavasti...minusta oli kiva puhua. Mutta tässä kohtaa kaikki kiitos myös ko kurssi proffalle, joka onnistui luomaan kurssille sellaisen asiallisen, mutta mukavan rennon tunnelman.

Loppu siis häämöttää. ISPIM konferenssista tehty essee/raportti on jo melkein valmis. Ensi viikolla on ranskan viimeinenn koe. Ja siis sitten enää tuo VB- koe. Ja itse asiassa enää on oikeastaan jäljelläkin vain yksi tavallinen koulupäivä...siis sellainen päivä jonka vietän yliopistolla.

Hassua - nyt tähän hommaan just alkaa tottua...koulun käytävät alkavat olla tutumpia. Opiskelukaverit ja heidän tapansa tehdä työtä on tullut tutuksi eri ryhmätöissä. Olen sopeutunut Skeman tapaan opiskella ja tehdä töitä. Ja nyt pitää lähteä.

Opiskelijakorttia ei koskaan tullut, koulun huonosti toimivat tulostimet saavat välillä veren kiehumaan. Ruokalan ruoat unohdimme jo alkusyksystä, ja toimistohenkilökuntaa ei ole paljoa tarvinnut. Professorit ja heidän huoneensa alkavat tulla tutuiksi...heidän päivystysajat tai paikallaolot eivät.

Mutta niin mitä näistä opinnoista jää käteen - mitä opin?

Globalisaatio kurssi - ei opin puolesta ollut kovinkaan antoisa. No termistöä englanniksi....muuten opin espanjaakin (que pasa?) . Jokainen kurssilla ollut muistaa loppuelämänsä Auguston hokemassa tuhat kertaa "and then...wuath hhappened...' - toivon että olisin päässyt sinne Innovation management kurssille...mutta sitten en olisi tutustunut Laiaa eli meni sosiaaliselle puolelle tämän kurssi lopputulos.

VB- olen oppinut paljon kuluttajien ostopäätösten tekemisesta erityisesti turismi-tuotteiden ollessa kyseessä. Olen päivittänyt vanhoja oppia turismin saralta. Olen joutunut pohtimaan turismimarkkinoita, tekemään markkina-analyysejä. Olen tustustunut erilaisiin matkailualantrendeihin (mm. terveysmatkailu).

M.I.C.E - on ollut hienoa oppia teoriaa konferenssien ja tapahtumien järjestämisestä. Oli hienoa päästä analysoimaan konferenssia, johon on itse osallistunut. Nyt on tullut asioita pohdituksi sekä konferenssiin osallistujan että järjestäjän näkökulmasta.

Francais - tämä oli pettymys - ja tällä kertaa se johon minun olisi pitänyt ´heti puuttua. Vaikka tunnit ovat tehokkaita, olisin toivonut ettei kaikkea aikaa olisi käytetty vain kieliopin opetteluun ja tehtävien tekoon. No nyt on tullut kerrattua pieni osa ranskan kielioppia. Onneksi mulla oli sen alkuajan Isabelle, ja pääsin myös puhumaan kieltä.