Lokakuun viimeisen päivän jälkeen on täällä blogissani ollut hiljaista. Ei niin etteikö mitään olisi tapahtunut. Ehkä on ollut liiaksikin juttuja. Muutenkin omatkin tunteet täällä olosta on vaihdelleet tosi paljon. Lukiessani omia kirjoituksia aloin miettimään, että olen tainnut siirtyä kulttuurishokin vaiheeseen numero...oliko se nyt neljä: 'at home'. Mieleen iskee jo haave kotiinpaluusta...mutta myös kotiinpaluupaniikkia. Ensimmäisen kerran tällä viikolla kaipasin suomalaista kahvia ja ruisleipää. Tuntuu hurjalta. Eilen aamulla heräsin vanhemman poikani laittamaan puhelinhälytykseen, jossa luki "enää 35 päivää jäljellä". Siitä iski sitten toisenlaisen kauhu. Apua - tää aika on ohi. Mutta se ei ole VIELÄ ohi eli nautitaan siis täysillä loppuun asti.
Pikkuhalloween noidat muuten kiertelivät ahkerasti meidänkin ovella. Tulipahan tutustuttua ainakin muutamiin talomme asukkaisiin. Seuraavana päivänä 1.11. kävimme poikien kanssa kävelyllä läheisellä hautausmaalla. Täällä kynttilöiden sijasta haudoille viedään kukkia- krysanteemeja, syklaameja ja muita meidän 'syyskukkia'. Haudat olivat todella kauniita. Mutta ovathan ne kynttilämeret Suomessakin aivan upeat.
7.11. Kastanjat kuuluvat ranskalaisten talveen. Marraskuu tuntuu oleven kastanjoiden kulta-aikaa. Niiinpä pistäydyimme poikien kanssa pienellä Place du Safranierillä (Antibesissa) kastanjajuhlissa. Tämä juhla osoittautui "intiimiksi kaupunginosa juhlaksi", jonne perheen kokoontuivat tapaamaan toisinaan, paahdettujen kastanjoiden ja lämpimän viinin huumavien tuoksujen keskelle. Juhlassa tarjottiin myös polentaa, ja ohjelmassa oli musiikkia ja pikku puheita. Sää oli sopivasti viilentynyt, ja kuuma viini lämmitti ihanasti. Emme jääneet kuitenkaan sinne pitkäksi aikaa. Kamera jäi valitettavasti kotiin, ja paahdetun kastanjan tuoksu säilyy vain muistoissa. Muutaman päivän päästä kävimme alueella uudestaan.Paikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin laitamilla meren lähellä. Tämän kirjoituksen kuvissa näkyy mm. joulupalloja, jotka ovat jo hyvissä ajoin ilmestyneet "kaunistamaan" vanhan kaupungin pikku kujia.
Oikein suuret kastanjuhlat olivatkin sitten (ainakin tänä vuonna) Gagnes-sur-Merissä 14.11. eli tänään kun tätä blogia kirjoittelen. Niitä ihailimme vain bussi 200 ikkunasta, kun kävimme hakemassa Lappeenrantalaista vierastamme lentokentältä.
08.11. herätyskello soi jo 4.30. Olin luvannut olla 5.30 Carrefour kaupan edessä olevalla huoltoasemalla odottamassa Marie-Laurea. Olimme menossa yhdessä noin 25 opiskelijakollegan kanssa töihin Ranskan Rivieran Maratonille. Osallistuimme ns. 'corporate relay' maratonille, jossa yritykset olivat koonneet kuuden hengen joukkueet, ja jokainen joukkueen jäsen juoksi pienen pätkän maratonia. Minä olin menossa töihin Saint Laurent en Variin, ensimmäiselle 'relaisille' eli paikalle, jossa joukkueet vaihtoivat juoksijaa. Juoksu alkoi klo 0800, joten meidän piti olla ajoissa paikalle, että ehdimme rakennettaa pisteemme valmiiksi. Kannoimme aitoja, laitoimme juoma+hedelmäpöydän kuntoon ja kiinnitimme sponsoreiden mainnokset paikoilleen. Juoksun aikana yksi meistä otti kuvia, yksi hoiti juoksijoiden tavaroille tarkoitettua 'narikkaa', yhden oli tarkoitus opastaa juoksijoita juna-asemalle ja yhden taas varmistaa, että juoksijoiden vaihto sujui näppärästi.Ja kun kaikki oli ohi - noin tunnissa. Siivosimme paikat entiselleen. Sitten ajoimme Cannesiin, jossa näille yrityksille oli järjestetty Casino Croisettelle buffet-ateria. Mekin saimme siellä syödäksemme. Mutta "henkilökunta-paidat" päällä myös työnteko jatkui...ainakin jonkin verran. Koko päivähän siinä meni. Tarkoitus oli oppia tapahtumajäsjestämisestä....no....en tiedä kyllä mitä opimme. Oltiin kyllä hyvää ilmaista työvoimaa. *Palkaksi' saatiin muutama t-paita, pyyhe, ja kiitollinen sähköposti 12.11 . Sinänsä ihan mielenkiintoista...ja opin minä hyvin paljon siitä, miten eri kulttuureissa eri tavoin ymmärretään ohjeita, vastuita ja velvollisuuksia. Ja olihan se ihan hauskaa kannustaa ihmisiä juoksemaan..ja oikeesti siellä oli jos minkälasita yritysihmistä, ja tilasuutta mainostettiinkin meille loistavana tilaisuutena verkostoitumiselle...mitä se ei kyllä sitten ihan sellaisenaan ollut. Mutta juoksijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Itse maratonilla, ei voisi olla kauniimpia maisemia. Tposin tällä kertaan aurinko päätti pysytellä noin klo kolmeen asti pilvessä...ja ainakin juoksuvuoroaan odottelevat palelivat eikä meillä 'työntekijöilläkään' ollut turhan kuuma.http://www.marathon06.com/
13.11. perjantaina pistäydyimme ranskalaisilla ruokamessuilla. Isabelle-entinen vuoraemäntäni oli antanut minulle liput sinne. http://www.salonpalaisgourmand.com/. Tarjolla oli lukuisia maistiaisia juustoja, makkaroita, fois gras´ta , viinejä, shamppanja, suklaata..kaikkea ei enää voi edes muistaa. Lisäksi siellä voi tehdä ostoksia. Minä ostin elämäni kalleimman juustokimpaleen (19e). Eikä se pala nyt niin suuri ole. Sitä on nyt sitten hartaudella nautittu täällä kotona...ja onhan se kyllä hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti