Yleisön pyynnöstä - Soupe au Pistou à la Isabelle

Lupaan, että tämä on ihan viimeinen kirjoitukseni tänään eli lokakuun viimeinen juttu.

Soupe au Pistou

1 talon de jambon cru. Poireaux, carottes, courgettes, navet, céleri, haricots verts (frais, surgelés ou en boîte), haricots blancs (frais ou en boîte).

1 bouquet de basilic, 1 tomate bien mûre (fraiche ou en boîte), plusieurs gousses d'ail.

Mettre le jambon dans l'eau froide et le faire cuire 3/4 heure à feu doux.Couper tous les légumes en petits morceaux et les ajouter, sauf les haricots blancs s'ils sont en boîte (les mettre à la fin), faire cuire 1 heure à feux doux.Hacher le basilic avec l'ail, couper la tomate en très petits morceaux, ajouter le tout dans la soupe juste avant de servir avec de l'emmenthal rapé ou du parmesan.

Ja käännettynä:

Pala (talon=kanta) ranskalaista ilmakuivattua kinkkua (jambon cru) - idea tässä on se, että tämä liha on suolaista. Lihapala laitetaan kylmään veteen (vettä niin, että liha peittyy) ja sen annetaan kiehua miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.

Vihannekset: purjoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, naurista, selleriä, vihreitä papuja (tarhapapuja(?)-purkista, pakasteena tai tuoreena), valkoisia papuja (tuoreita tai purkista). Voi myös laittaa perunaa.

Vihannekset pestään, kuoritaan ja pilkotaan pieniksi paloiksi ja lisätään veteen. Jos paput ovat purkista ne laitetaan keittoon myöhemmin (noin 10 minnuuttia ennen valmistumista). Keitä keittoa noin tunnin verran miedolla lämmöllä.

Pistou on basilikatahna, jota laitetaan keittoon ennen tarjoamista. Tätä varten tarvitaan: yksi basilikanippu. yksi kypsä tomaatti ja useita valkosipulinkynsiä. Nämä hienonnetaan aivan pieniksi esimerkiksi sauvasekoittimella tai yleiskoneella (voi laittaa myös vähän oliviiöljyä).

Lihapala oletaan keitosta ja leikataan pienemmiksi palasiksi ja tarjoillaan ensin. Sitten keittoa lja päälle emmental juustoraastetta tai parmesaania. Lisäksi tarjotaan hyvää leipää.

Bon appetit!

Kulttuurishokki -culture shock

"Culture shock is experienced by individual who encounters a different culture. It leads to feelings of distress, of helplessness and hostility towards the new environment"...(Reisinger& Turner, 2003, Cross-Cultural Behavior in Tourism. Concepts and Analysis, s. 56-60). Siinä se on kirjoitettuna lyhyt määritelmä kulttuurisokista. Ja tätä määritelmää seuraa lukuisia oireita miten kulttuurishokki ilmenee: huoli siitä voiko vettä juoda, ruokahalun menetys, halu olla vain omaan kansallisuuteen kuuluvien henkilöiden kanssa, ja valtava ikävä kotiiin...unettomuutta, väsyneisyyttä, eristäytymistä, yksinäisyyttä, vihaa. HUH!

"The w-curve of cultural change, adaptation and adjustment over time" eli kulttuurishokin vaiheet: kuherruskuukausi (honeymoon) tai euforia...jännitys vatsanpohjassa kun kun ajattelee mitä kaikkea uusiin paikkoihin tutustuminen tuo tullessaan. Vihamielisyys (hostility) vaiheessa (joka on ehkä se varsinainen kulttuurishokkivaihe) tutustutaan uuteen kulttuuriin ja erilaisiin tapoihin toimia, tunnetaan turhaantuneisuutta koska kaikkia asioita ei voi enää hoitaa "totutulla tavalla". Huumori (humour) tai "acculturation" vaiheessa aletaan sopeutua uuteen kulttuuriin, opitaan arvostamaan sitä ja pyritään vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kontaktiin paikallisen väestön kanssa. Neljännessä eli kotona (at home) vaiheessa odotetaan kotiinpalua, mutta samanaikaisesti tunnetaan ikävää koska täytyy lähteä. "Reverse culture shock" eli kotiinpaluushokki iskee sitten kotona. Tuntuu, että kaikki on muuttunut poissaollessa, ei enää sopeudutakaan suoraan omaan vanhaan kulttuuriin. Kuudennessa eli sopeutumisvaihessa (readjustment) vaiheessa opitaan selviytymään kotona olevista ongelmista.

Siihen miten kukin kulttuurishokin kokee voivat vaikuttaa mm. seuraavat asiat: yksilön ennakkotietämys uudesta kulttuurista, kyky sopeutua, oleskelun pituus, ulkomaille tehtyjen matkojenmäärä, matkahn kohteessa olevien tuttujen määrä, matkutusjärjestelyt, millaisella matkalla ollaan ja miten kaikki sujuu.

Tässä kaikessa onkin ajateltavaa ja tieteellistä selitystä myös vanhemman lapseni käyttäytymiseen täällä. Onneksi hän on jo siirtymässä ainakin osaksi vaiheeseen "huumori". Lapset (ja lapsenmieliset = minä) sopeutuvat nopeasti. Mutta on myös varmasti syytä tiedostaa kotiinpaluun mahdolliset tulevat haasteet. Ja tästähän oli puhetta myös Lappeenrannassa keväällä kv-osaston järjestämässä vaihto-oppilaiden tilaisuudessa.

4.11.2009

Pakko on lisätä tähän jotain. Esikoinen valitteli aamulla kun voi on niin kovaa..."Miks täällä ei oo oivariinia"....niin. Ei oo oivariiniä, ei oo muuten kauheesti Nokian kännyköitäkään (iphoneja, Samsungeja ja jonkin verran SonyEricksoneja sen sijaan on). TV ohjelmat on kaikki dupattuja ranskaksi. Suurin osa pikkuautoista on Relluja ja Pösöjä. Bussien aikataulut on vaan viittellisia. Id paperi-, lääkärintodistus- ja asumistodistuskopioita kannnatta olla valmiina..koska lähes aina kun olet tekemisissä byrokratian kanssa niitä tarvitaan. Ei ole terveyskeskuksia...lääkäriasiat hoidetaan oman lääkärin luona. Ei oo loskaa ja räntää....

a

Ajatuksen virtaa

Tarkoitus oli kirjoittaa ihan jotain muuta (minkä teen varmaan kohta), mutta ryhdyinkin aamukahvin ja pilvien tarkkailun sijaan lukemaan LUTn blogeja. Nämä vaihtareiden kirjoittamat blogit sisältävät niin paljon elämää, ja eläviä kertomuksia paikallisista oloista ja matkailusta ympäri maailmaa, että niitä lukemalla voisi viettää vähintään viikon sängyssä ajattelemassa miten rikasta on saada mahdollisuus tutustua uusiin elinympäristöihin ja kulttuureihin.

Ajattelemassa. Niin. Minä siis istun ajattelemassa. Tähänkin tämä vaihto-oppilasaika on antanut mahdollisuuden. Miksi? Eikö kotona ollut siihen mahdollisuutta? Tavallaan olen nyt poissa joistakin velvoitteista, ärsykkeitä ja rutiineista, jotka estivät tai joita käytin tekosyynä siihen ettei minun tarvinnut ajatella. Riitti kun vain suoritti. Elämä on ollut tosi kiireistä. Kuinkahan paljon turhaa on tullut tehtyä? Kunka paljon elämänsä laatua voisi tosiaan nostaa varaamalla aikaa ajatteluun...edes kerran viikossa. Tunnustan luin myös Juhis Saksan blogia ja sieltä kautta ajauduin myös Talouselämän Pekka Seppäsen kirjoituksiin.

Ajatukset pyörivät kehää päässä. Minua alkaa kotiinpaluu pelottaa. Olisi ehdottoman tärkeää löytää töitä. Miten ja missä voisin parhaiten hyödyntää kaikkea oppimaani ja kokemaani. Missä minä voin jatkossa tyydyttää sosiaalisia tarpeitani? Tää ajatteleminen on hyvää ja hyödyllistä..mutta hei tähän menee aikaa ; D

http://mustissa.blogspot.com/

http://www.talouselama.fi/pelin_henki/article162079.ece

Välikirjanpitoa opinnoista ja muusta opintoihin liittyvästä

Opinnot ovat siis jo puolessa välissä. Missä nyt mennään.

Globalisaatio kurssi käyty. Tenttiarvoisanoista ei tietoakaan. Jotkut olivat kuulleet, että ne tulisivat marraskuussa (???), minne ja miten - ei tietoakaan. Globalisaatiokurssin essee piti palauttaa sähköpostilla 7.10. Viime viikolla tuli sähköpostia, jossa essee käskettiin printata ja palauttaa opettajan huoneen vieressä olevaan laatikkoon...koska hänellä on vaikeuksia printata näitä esseitä..hei...meitä oli 550 oppilasta....550 esseen printtaamisessa on hommia. Emailissa vielä varoitettiin, että jos sähköpostin kautta lähetetty ja laatikkoon palauteteutu versiot eivät vastaa toisiaan esseetä ei arvostella. Melkein iski paniikki, että veinköhän nyt sinne laatikkoon juuri sen saman version jonka laitoin sinne sähköpostiosoiteesseen.

Visitors Behavior kurssi on ja voi paksusti. Luen parhaillaan yhtä kurssikirjaa "Cross-cultural behavior in Tourisme". Mielenkiintoista asiaa ja sovellettavissa kuluttajakäyttäytymiseen myös muualla kuin turismin saralla. Ja sitten pitäisi taas tehdä ensi viikoksi läksyt eli tällä kertaa synteesi kaikkien tekemistä CCB eli customer complain behavior käsitekartoista. Tulee muuten asiat melko selviksi.

Viimekertaisella Ranskan tunnilla Caroline piti tentin, eikä näyttänyt tyytyväiseltä papereitamme vilkaistuaan tentin päätyttyä. Emme ole tainneet kauheasti oppia vaikka kaikki käsitelty kielioppiasia oli aivan tuttua. Täällä muuten tosiaan kaikki tentit kirjoitetaan mustalla kuulakärkikynällä.. ja jos tenttiaika on tunti se on tunti. Vaikka olisi jo valmis 15 minuutin jälkeen täytyy koko aika käyttää hyödyksi ja tarkistaa tekemäänsä.

The M.I.C.E Industry kurssin tehtävää varten olemme löytäneet konferenssijärjestäjän...mutta kurssin proffan yhteystietojen löytäminen ei olekaan sitten ollut helppoa. Hän lupasi laittaa tehtäväohjeet yhteystietoineen Webinteciin eli käyttämäämme oppimisalustaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ja hän halusi tietää nuo tapahtumat joita aiomme käsitellä 1.11. mennessä. No totta puhuen löytyyhän hänestä tietoa netin kautta ja jonkinlainen email osoitekin.

Opiskelijakortti...kohtuullisen usean email viestin lähettämisen jälkeen (sain useita vääriä osoitteita alkuun eräältä yhteyshenkilöltämme, joka lopulta itse soitti opiskelijakorttivastaavalla ja selvitti asian) selvisi, että saatamme saada opiskelijakortit ehkä marraskuun puolivälissä. Tämän CERAM & ESC Lille koulujen fuusion takia kaikki tällaiset jutut ovat vähän viivästyneet...mutta enpä minä sitä enää kohta sitten tarvitsekaan.

CERAMin sokkeloiset käytävät alkavat tulla tutuiksi. Aulatyttökin suorastaan ihmetteli (ja huokaisi helpotuksesta) kun kysyin globalisaatioproffan huonenumeroa ja osasin mennä sinne ihan neuvomatta. Tulostaminen ja mikrojen käyttö ranskalaisella näppäimistöllä luokassa 200 sujuu, ruokalan jonossa jonottaminen on vaihtunut omiin eväisiin, kv-toimiston palveluja ei ole enää tarvittu. Opiskelijajärjestöt löytyvät jos niille on tarvetta. Ja eri bussivaihtoehdot mennen tullen on testattu.

Opiskelijaelämä sujuu. Syksy on pitkällä.

Hymy - smile - sourire

Kyllä tuntuu hyvältä nähdä murkkuikäisen hymyilevän. Ja nyt pieniä hymyjä on jo nähty kahtena päivänä..tätä ei varmaankaan pitäisi näin julkisesti ääneen julistaa, mutta se vaan tuntuu niin hyvältä!

Syysloma alkaa olla ohi. Meillä se on tosiaan mennyt minun sairastellessa (funssan jälkeen selkä meni aivan jumiin), ja meidän kaikkien kouluhommia tehdessä. Olen iloinen siitä, että pojat todella omatoimisesti hoitavat kouluasiansa. Ja kyllä he nyt jo varmaan ovat ainakin hieman sopeutuneet näihin oloihin. Kielitaitoa on yritetty kartuttaa: bonjour, au revoir, merci ja je ne parle pas francais sujuu jo jotenkin pienemmältäkin.

Eilen käytiin poikien kanssa Juan Les Pinsin uima-rannoilla. Ja pojat uskaltautuivat mereen uimaan. Itse asiassa rannalla oli todella paljon väkeä...mutta säätkin ovat olleet upeat. Tänään käytiin pikaisesti CERAMissa hoitamassa asioita ja tulostamassa mm. passikopioita. Ajattelin hankkia marraskuuksi meille bussikortit ja niitä varten tarvitaan valokuva ja passikopiot (ainakin lapsilta + lapsia varten pitää vielä täyttää jotain kaavakkeita, aikuisen korttia varten ei mitään kaavakkeita tarvita).

Tämä bussikortin haku on ollut muistutus ranskalaisesta byrokratiasta ja siitä, että on turha luulla voivansa hoitaa jonkun asian yhdellä kertaa. Kävimme jo aikaisemmin kysymässä mitä kortteihin tarvitaan, mutta silloin ei ollut mitään puhetta noista kaavakkeista..saatikka että niitä olisi annettu mukaan kotiin täytettäviksi. Tänään sen sijaan kun sitten menimme kortteja hankkimaan, ja toimisto ei ollutkaan enää auki kuin reilut 5 minuuttia ei ollut puhettakaan, että kortteja olisi ruettu tekemään... ja tällä kertaa ko. paperit annettiin mukaan kotiin täytettävikis..ja toivotettiin tervetulleiksi huomenna. Olisiko näin tapahtunut Suomessa...vai olisko virkailija jäänyt 15 minuutiksi ylitöihin? Tiedä häntä.

Huomemma lähdemme "lomamatkalle" Cannesin edustalla olevalle St Margueriten saarelle. Nyt täytyy yrittää retkeillä. Maanantaina sää kuulemma sitten taas huononee..kuulin juuri, että sulkevat uima-altaankin ilmeisesti tulevana maanantaina.

Skandinaavinen kotimme Rivieran rannalla

Totta se on. Melkein puolet ajasta täällä on jo mennyt. Aika menee järkyttävän nopeasti. Nyt on sitten tosiaan menossa se puolisko, jossa opiskelijan roolin lisäksi palaan äidin rooliin.

Tätä kotia mietin ja hain pitkään. Halusin löytää jotain kohtuullisen helposti, hyvin toimivaa ja viihtyisää ja turvallisessa asuinympäristössä sijaitsevaa. Onneksi löysin tämän suomalaisten omistaman asunnon. Vuokra on vähän kovempi kuin ehkä koulun kautta tarjolla olevissa asunnoissa olisi ollut, mutta myös asumisolot ovat loistavat.

Tämä skandinaavinen kaksiomme on mielestäni hyvin kotoisa. Uskon poikien viihtyvän, kunhan vähän tottuvat täällä olemiseen. Kaikki toimii. Lämmintä vettä riittää, eikä tuuli tule sisään tai sisällä ole kylmä. Asunnossa on kaikki tarvittavat kodinkoneet ja lisäksi toimiva nettiyhteys ja muut elektoriset vempaimet.

Auringonlasku 26.10.2009 _näkymä parvekkeelta.

Syysloma 26.10-1.11

Nyt alkoi sitten syyloma koulusta. Osa vaihtareista meni käymään kotona, osa matkustelee kuka missäkin. Korealainen Alice meni vanhempiensa kanssa Sveitsiin, kolumbialainen Nicolas muutaman vaihtarikaverin kanssa Amsterdamiin ja espanjalainen Laia poikaystävänsä kanssa Pariisiin. Me vietämme poikien kanssa tämän lomaviikon ihan täällä kotona Antibesissa. Suunnitelmissa olisi kyllä tehdä joitain pieniä reissuja tässä lähiympäristössä. Olen jo pitkään ajatellut lähteä käymääm Cannesissa ja sen edustalla olevilla saarilla. Esimerkiksi Ile Saint-Margueritellä on noin 9 km mittainen kävelyreitti ympäri saaren, joka voisi olla mukava kävellä. http://en.wikipedia.org/wiki/%C3%8Ele_Sainte-Marguerite. Sääkin onneksi on taas aurinkoinen ja mukava.

Muita suunnitelmia ei tälle lomalle vielä ole. Itse olen valitettavasti ollut nyt muutaman päivän kipeänä oikein kunnolla. Pojilla onkin ollut vähän tylsää kun eivät ole vielä omatoimisesti täällä tottuneet liikkumaan...eivätkä valitettavasti taida edes olla niin kauhean omatoimisia....

Loman aikana ei kukaan meistä voi myöskään unohtaa koulutöitä. Pojilla on omat hommansa. Minun pitäisi tehdä yhteenveto kaikista Visitors Behavior kurssin opiskelijoiden tekemistä käsitekartoista, jotka koskettivat kuluttajakäyttäytymistä valitustilanteista, lukea ko. kurssin yksi kurssikirja, jonka sain proffalta lainaksi kahdeksi viikoksi. Lisäksi minun pitääisi löytää jostain joku tapahtuma- tai konferenssijärjestäjä, joka innostuisi ja sitoutuisi auttamaan meitä parityössä, jossa analysoimme siis jonkun tapahtuman järjestämiseen liittyviä asioita (The M.I.CE industry kurssi). Mikä loma!

201009 Reissumiehet Rantautuvat Rivieralle

Nyt alkaakin sitten aivan uusi jakso tässä vaihto-opiskelijan elämässä. Pojat saapuivat tiistaina tänne. Olin heitä kyllä jo kovasti odottanutkin. Lauantai-iltana muutin itse uuteen tulevaan kotiimme. Ja nyt olemme tässä sitten koko porukalla ihmetelleet näitä oloja.

Ensimmäiseksi olemme opetelleen liikkumaan täällä. Liikenne on täällä muutenkin todella erilaista kuin Lappeenrannassa. Tässä lähellä olisi sitten ollut pari ihan sopivan tuntuista kouluakin, mutta aloitetaan nyt sitten kotikoululla kuten sovittu. Esikoinen on vähän mutrusuuna, koska ei haluaisi millään olla kavereista erossa. Pienempi katselee kaikkea kiinnostunein silmin. Palmut, vihreys ja suuri meri suurine veneineen...hän osaa nauttia näkemästään. Ja ihmettelee miksi äitiä palelee vaikka ulkona on 16 astetta lämmintä.

Mutta valitettavasti poikien mukana saapuivat myös syyskelit. On taas satanut todella -SIIS TODELLA. Ja tätä kuulemma kestää loppuviikon. Eli emme ole päässeet rannalle. Mutta poikia se ei ole haitannut. Tuolla he juuri kävivät nauttimassa pihallamme olevan uima-altaan (taatusti kylmästä) vedestä.

Eilinen sadepäivä vietettiin Monacossa, jossa tutustuimme erityisesti Musee Oceanographiqueen eli Merimuseoon.http://www.oceano.mc/. Upea paikka - kannattaa käydä! ( ja pääsin muuten sisään opiskelijahinnalla Lappeenrannan teknillisen yliopiston omalla opiskelijakortilla...A4 paperi, joka kuulemma on CERAMin "opiskelijakortti" ei kelvannut).

Onneksi ilmat paranivat loppuviikosta ja herrat pääsivät hieman kesän makuun. Naapurit vaan parveikkeilla ihmettelivät miten nuoriso telmi hyisessä uima-altaassa keskellä "melkein talvea". "Hei 37 astetta lämmintä varjossa", tuumasi nuorimmainen ja uima-allas kutsui taas.

171009- Ensilumi

17.10.2009 Toinen vuoristoreissu

On vaan todettava että tuli se talvi tännekin..ainakin vuoristoon. Lauantai aamuna matkustin Nizzasta bussilla numero 59 Lingustieren Carrefourille, josta muut retkeläiset nappasivat minut kyytiin ja ajoimme ylös vuoristoon Mercantourin alueelle. Tällä kertaa kohteena Lac Negre http://www.alpes-photos.com/fiche_lac_negre.htm.

Reissu alkoi lämpimässä auringonpaisteessa. Taivas oli aivan kirkas ja vaikutti siltä, että tulisi todella lämmin päivä. Alkumatka taivallettiinkin lähes t-paidoissa. Parin tunnin kiipeämisen jälkeen saavuimme Lac Negrella. Ja yhtäkkiä sää muuttui. Jopa pipo ja hansikkaat olivat tarpeen. Nautimme lounasta suuren kiven suojatessa meitä kovalta tuulelta. Mukana tulleet hedelmät olivat jääkylmiä. Jopa hengitys alkoi höyrytä. Kiipesimme kuitenkin vielä vähän korkeammalle ihailemaan maisemai. Kiipeily myös lämmitti hyvin lihaksia. En varmaan ole koskaan ollut niin korkealla...(2600m??). Se oli mahtava elämys - mikä vapauden tunne. Ja mikä ihana raikas ilma. Alastullessa meitä odotti mahtava yllätys - lumisade. Lumi oikein jäi maahan. Seuraavana aamuna olikin upeaa ihailla lumisia vuorenhuippuja aurinkoisella uimarannalla Antibesissa. Tämä retki oli kokemuksen arvoinen, ja kuulemma mahdollisesti viimeinen sellainen....talvi on tulossa.

Alussa syksyn värejä ja kesän lämpöä....

Iltapäivällä kylmää ja lumisadetta!

051009- Vuorta valloittamassa vihdoinkin

Täälläpäin on erittäin tyypillistä lähteä vuorille vaeltelemaan. Ja miksipä ei olisi jo pienen ajomatkan päästä löytyy aivan mahtavia maisemia ja upeita vuoristopolkua käveltäväksi. On erittäin suosittua pakata piknik eväät kassiin ja lähteä perheen tai ystävien kera viettämään päivää vuoristoon. Minäkin pääsin vihdoin reilun kuukauden täällä olon jälkeen vaelluksen makuun. Eikä mikään ole enää niinkuin ennen. Raitis ilma ja upeat maisemat. Niistä ammentaa energiaa vaikka mihin. Tämä ensimmäinen reitti oli aika kaukana lähellä Italian rajaa. Lac et Colle de Fenestre: http://www.alpes-photos.com/fiche_col_fenestre.htm

Kävimme 2474 m korkeudella, ja aivan Italian rajan lähellä. Matkan teko kesti noin 3 tuntia. Ylhäällä söimme mukana tuomamme kanaleivät sekä hedelmiä. Lähtiessämme matkaa aurinko porotti kuumasti. Ylhäällä näimme vielä kaistaleen viimevuotista lunta. Huipulla tuuli melko kovasti ja kunnon takki oli tarpeen. Ja päähine (lippis) hyvä. Ainoa puute oli se ettei ollut hanskoja, sormia alkoi palelemaan. Reitti oli kaunis, mutta todella kivikkoinen, joten hyvät kengät oli tarpeen. Tänne kannattaa ottaa siis mukaan kunnollinen retkeilyvarustus.

Kuvagalleria puhukoot nyt puolestaa. Jos on onnekas alueella voi nähdä gemssejä tai murmeleita. Näimme muutaman gemssin, mutta murmeleita ei näkynyt.. kuulimme vain ääniä kun varoittelivat toisiaan meistä. Näimme myös ensimerkit ruskasta vuoristossa. Kaunista.

041009_Courir pour une fleur

Olin ajatellut, että voisin ehkä osallistua johonkin juoksutapahtumaan, ja tämä tuli kuin tilauksesta. Oma paikallinen erittäin suosittu tapahtuma juoksijoiden keskuudessa. http://www.antibes-juanlespins.com/fr/news/septembre/2009/courirpourunefleur.html.

Niin ilmoittauduin, ja lähdin sunnuntai aamuna 4.10. etsimään paikkaa josta juoksun oli määrä lähteä. Paikalla olikin noin 4600 juoksijaa. Aluksi juoksivat lapset (erikäiset) omat juoksunsa. Klo 10 alkoi aikuisten osuus eli 10 tai 20 kilometrin juoksu. Huolimatta suuresta ihmismassasta tahti oli melko vetävä. Aurinko porotti kuumasti, mutta maisemia ei voi kun kehua. Oli mahtava juosta meren rantaa kulkevaa tietä pitkin. Hiki alkoi jo tuntumaa. Ensimmäinen ylämäki verotti jo osan kuntoa. Oli tultu noin 3,5 km. Itse kaipasin juomista. Mutta tässä kohtaa tarjolla oli vain sieniä vilvoitukseen. Noin 7 km kohdalla meille tarjottiin tavallista vettä, appelsiinia ja sokeria. Minä olisin ehkä kaivannut vähän suoloja ja mineraaleja. Voimat alkoivat ehtyä, mutta sokeri teki tehtävänsä. Taas ylämäkeä,ja pääsin vauhtiin. Noin 9 km kohdalla oli uusi vesitankkaus. Ja sitten kiireellä maaliin. Olin tosi iloinen omaan juoksuuni. Aika 1:00:52. Tosin olin vasta 1124:s. Juoksijoita kympillä kaikenkaikkiaan oli 1671. Juoksutapahtumassa oli mahtava tunnelma. Ihmiset kannustivat juoksioita myös matkan varrella. Maaliin tultua sai sen ruusun sekä vettä, suklaata, sämpylää ja banaania. Tapahtuma oli hyvin organisoitu. Oli helppo löytää paikka johon itse piti mennä rekisteröitymään ja jättämään lääkärintodistus (ilman sitä ei olisi päässyt juoksemaan). Alueella oli narikka johon saattoi jättää ylimääräiset tavatat. Tulokset tulivat ulkotaululle lähes välittömästi.

Tulokset ja muutenkin juttua tapahtumasta löytyy osoitteesta http://www.nicematin.com/ra/antibes/215063/courir-pour-une-fleur-en-images-et-avec-tous-les-resultats#

ps. Seuraava juoksuapahtuma, johon vois osallistua olisi Nizzan maratoni kuudes marraskuuta...vähän houkuttelisi...tosin kuulin, että sinne sa meidän koululaisista on menossa töihin oppimaan miten tällaisia tapahtumia järjestetään. Ehkä sinne voisi osallistua työn merkeissä... 20.10.2009=> näin on olen menossa töihin tähän tapahtumaan. Siitä varmaan myöhemmin.

Kuvassa- itsensä voittajana maaliin...

Vive la cuisine de Riviera....perhejuhlintaa yms.

Viime viikko oli yhtä 'perhejuhlaa'. Pääsimme samalla Nicolaksen kanssa nauttimaan ranskalaisen (tai rivieran) keittiön saloista. Oli myös mukava tavata vuokraemännän tuttavia. Ensin vietimme perjantai iltana Nicolaksen syntymäpäiviä. Isabelle laittoi ruoaksi jänistä (lapin). Herkullista. Paisti kypsyi uunissa vihannesten (tomaatti, oliivi, valkosipuli, sipuli) kera ja yrteillä maustettuna. Jälkiruoaksi juustoja ja omenakakkua ja pikku kahvi (café). Shamppajalla tietenkin aloitettiin (+ ai juu pikkusuolaisilla ja herkkusienillä). Ruoan aikana maisteltiin paria eri viinilajia...toista ruoan kanssa, ja toista juustojen kera.(kuvat alempana).

Sunnuntai iltana saimme vieraaksi vuokraemäntämme Isabellen ystäviä. Hänellä on kuulemma tapana kutsua nämä ystävät kerran kesässä nauttimaan Soupe au Pistou´ta. Keiton maine on jo niin vahva, että kaverit todella odottavat tätä iltaa. Me olimme onnekkaita, ettei Isabelle ollut ehtinyt kutsua ystäviään aikaisemmin kesällä. Miksi tätä keitto syödään juuri kesällä? Koska kyseessä on "basilika-keitto" ja basilika kuulemma kuuluu kesään. Homma alkoi vihannesten kuorimisella ja pilkkomisella (kuvassa ahkerat työntekijät...normaalisti keiton tekoon menee kuulemma koko päivä, mutta meidän avulla kaikki meni nopeaasti). Me siis kuorimme ja pilkoimme mm. purjoa, papuja, porkkanaa, perunaa, naurista, sipulia, valkosipulia. Keittoon kuului myös erikseen tehty 'pesto' (valkosipuli, basilika, oliiviöljy+ tomaatteja..ei laitettu parmesaani juustoa...). Ja ihan ensiksi kiehumaan laitettiin parmankinkkumöhkäle. Kun se oli kiehunut tunnin lisättiin vihannekset ja aivan ennen tarjoilua 'pesto'.

Ilta aloitettiin alkudinkillä ja alkupaloilla. Ja ystävät kehuivat kilpaa keiton tuoksua, joka kuulemma levisi avoimista parvekkeen ovista kaikkialle naapuristoon. Ja mikä upea adjektiivien sanahelinä kun itse soppaan käytiin käsiksi. Oli aivan mahtavaa kuunnella miten nämä ystävät kehuivat emäntämme keittotaitoa ja keittoa. Siinä saimme me apuritkin osamme. Täällä todella osataan kehua, ja se sanotaan ääneen. Ja todella soppa oli erinomaista, mutta tuhtia. Lopuksi söimme kuitenkin vielä juustoja sekä jälkiruokaa (Tiramisua ja suklaakakkua).

Minä todella tankkasin sillä olin aamulla käynyt juoksemassa paikallisessa juoksutapahtumassa, josta pieni juttu toisaalla. Tämän ruoan jälkeen ei enää energiavajetta muuten ollut. Oli hyvää palautusta.

Syntymäpäiväkuvat:

Täällä ruoka on todella hyvää ja maukasta. se tehdään yksinkertaisesti, pelkistetyistä aineksista. 'Köyhän maan ruokaa' kuten vuokraemäntämme sanoi. Kun ei ollut kuin jauhoja, kananmunia, suolaa, oliiveja, vähän lihaa ja tomaatteja..ja piti pärjätä näillä aineksilla. Olen muutamia kertoja käynyt viikonloppuisin paikallisella torilla ruokaostoksilla ja nauttinut suuresti. Olen ostanut vihanneksia, juustoja ja maistellut paikallisia erikoisuuksia ("pikkuoliiveja" ja soccaa eli 'lettuja) Tuoreita viikunoita en ollut ennen syönyt. Torilla käyntiin kuuluu myös ostereiden maistelu. Tämän alueen ruoka muistuttaa myös paljon italialaista ruokaa. Täällä on oma raviolinsa ja muutenkin esimerkiksi tuorepastaa käytetään paljon.