











Mikäli saan ensi viikolla matkalaukkuni takaisin, laitan tänne vielä viimeiset kuvat. Nyt ei ole mitään tehtävissä. On vain kärsivällisesti odotettava 6 arkivuorokautta, että VR ehtii palauttaa laukkuni Suomen Löytötavarapalveluun..mikäli se laukku nyt on sieltä junasta löytynyt..eikä joutunut suden suihin. Onneksi Ranska on opettanut odottamista.
Kiitos kun olet jaksanut lukea kirjoituksiani.
Rauhaisaa Joulua!
Leila



ossakin.Seuraavissa kuvissa ensin kuva bussimatkan viimeiseltä etapilta, jossa kierteli
mme tunnin ajan pientä ja todella kiemuraista vuoristotietä (ei suositella matkapahoinnista kärsiville henkilöille...). Yhtäkkiä aloimme nähdä aavistuksen tulevasta (ensimmäinen kuva otettuna bussin ikkunasta). Noin vähän alle 2000 m korkeudessa ei lumesta ollut muuta häivää kuin vähän huurua tienpinnassa. Mutta kun saavuimme hiihtokeskukseen edessä komeilivat lumiset vuoret. Aluksi näimme vielä hetken aurinkoakin, joka oli tosiaan paistanut kirkkaalta taivaalta koko bussimatkan. Pilvet peittivät taivaan kuitenkin melko nopeasti, ja viimeiset laskut laskimme lumisateessa, jota jo hieman ennen aivan viimeistä mäkeä tuli niin paljon, että viimeinen mäki laskettiin ihanasti pehmeässä puuterilumessa. Rinteet kyllä kaipasivat lisää lunta. Kaikkia mäkiä ei ollut vielä saatu avattua..ja yks uusi hiihtohissi oli valitettavasti jo heti alkuun mennyt rikki.
Kotiin palattiin ensimmäiset kilometrin hitaasti liukkaassa ja lumisessa talvisäässä..ja loppumatka hurjassa vesisateessa. Nizzasta otimmekin tällä kertaa junan Antibesiin, joka nopeutti matkantekoamme ainakin tunnilla. Kotiin palasi märkä ja väsynyt, mutta onnellinen laskettepoppoo. Ilta kuluikin mukavasti TV:n ääressä (katsottiin Simpsoneita, ja ranskalasita Monte Criston kreiviä), ja syötiin lasagneta...ja torkuttiin...