ossakin.ISOLAn rinteet avattiin viikko sitten lauantaina. Viime viikolla suunnittelimme sinne yhden yön reissua. Säätiedotukset eivät vaan luvanneet mitään kauhea hyvin ilmoja. Parhaimmat säät olivat todennäköisesti viime viikon torstaina ja perjantaina. Nyt luvattiin hurjia lumimyrskyjä ensi viikoksi, joten tämä lauantai näytti toistaiseksi sään suhteen parhaimmalle vaihtoehdolle. Niinpä sitten noin neljön tunnin ja kolmen bussivaihdon jälkeen saavuimme laskettelukeskukseen.
Seuraavissa kuvissa ensin kuva bussimatkan viimeiseltä etapilta, jossa kierteli
mme tunnin ajan pientä ja todella kiemuraista vuoristotietä (ei suositella matkapahoinnista kärsiville henkilöille...). Yhtäkkiä aloimme nähdä aavistuksen tulevasta (ensimmäinen kuva otettuna bussin ikkunasta). Noin vähän alle 2000 m korkeudessa ei lumesta ollut muuta häivää kuin vähän huurua tienpinnassa. Mutta kun saavuimme hiihtokeskukseen edessä komeilivat lumiset vuoret. Aluksi näimme vielä hetken aurinkoakin, joka oli tosiaan paistanut kirkkaalta taivaalta koko bussimatkan. Pilvet peittivät taivaan kuitenkin melko nopeasti, ja viimeiset laskut laskimme lumisateessa, jota jo hieman ennen aivan viimeistä mäkeä tuli niin paljon, että viimeinen mäki laskettiin ihanasti pehmeässä puuterilumessa. Rinteet kyllä kaipasivat lisää lunta. Kaikkia mäkiä ei ollut vielä saatu avattua..ja yks uusi hiihtohissi oli valitettavasti jo heti alkuun mennyt rikki.
Kotiin palattiin ensimmäiset kilometrin hitaasti liukkaassa ja lumisessa talvisäässä..ja loppumatka hurjassa vesisateessa. Nizzasta otimmekin tällä kertaa junan Antibesiin, joka nopeutti matkantekoamme ainakin tunnilla. Kotiin palasi märkä ja väsynyt, mutta onnellinen laskettepoppoo. Ilta kuluikin mukavasti TV:n ääressä (katsottiin Simpsoneita, ja ranskalasita Monte Criston kreiviä), ja syötiin lasagneta...ja torkuttiin...



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti