Nyt on sitten se hetki, että on lopullisen tilinpäätöksen aika. Laukut on pakattu, majapaikka siivottu, ja taksi tilattu aamuksi. Pojat odottavat kovasti kotiinpääsyä ja kavereitaan. On siis aika kysyä klassinen kysymys. Kannattiko lähteä? Paljon on tapahtunut. Tämä on ollut elämyksellistä aikaa.
Lukiessani tätä blogia, on vain todettava, että tämä todella on palvellut itseäni eräänlaisena päiväkirjana ja matkakertomuksena, josta on varmasti mukava jälkeenpäin lukea mitä täällä tuli tehtyä ja mitä milloinkin ajateltua. Toivottavasti tästä blogista on edes jotain hyötyä matkaan lähtöä suunnitteleville tai keväällä matkaan lähteville. Päällimmäiseksi on vain todettava, että lähtekää rohkeasti. Tämä kyllä kannattaa.
Mitä siis käteen jäi? Paljon uusia nähtyjä paikkoja. Uusi intohimo - vuoristokävely. Paljon uusia tuttavuuksia. Muutama todella hyvä ystävyys, joka todennäköisesti tulee jatkumaan pitkälle. Paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä erilaisia byrokraattisia asioita kohtaan, mutta muutenkin. Mietin tänään kaupungilla käydessäni, että montakohan minuuttia yhteensä on tullut seisottua odottamassa busseja. Minulle, joka on tottunut hyppäämään omalta pihamaalta autoonsa, on ollut todella elämys olla täysin riippuvainen julkisesta liikenteestä...mutta senkin kanssa on tullut toimeen..Pitäisköhän myydä oma auto?
Opiskelut ovat olleet mielenkiintoinen kokemus. On oppinut uuden yliopiston tavoille, ja nähnyt miten muualla opiskellaan. Silmät ovat avautuneet monessa kohdassa. Tämä rakas aquis accreditoitu opinahjomme on välillä yllättänyt sekä negatiivisesti että positiivisesti. Asioista voidaan oppia monin tavoin. Täällä joutuu "esittämään" asioita niin useasti, että siihen kyllä tottuu. Toinen seikka, joka on ollut silmiinpistävä, ainakin 'turismin' puolella se, miten kaikki mitä tehdään on alusta asti sidottu tieteellisen kriittisen ajattelun ja analysointikyvykkyyden kehittämiseen. Ja töitä on valtava määrä. osa opiskelijoista on melko nuoria. Nuorille vaihtareille aika on myös selvästi kotoa irrottautumisen aikaa.
Itselleni tämä aika on ollut valtavaa henkisen kasvun aikaa. On ollut jonkin verran aikaa pysähtyä ja pohtia sitä mitä tähän asti on elämässään saanut aikaiseksi. Ja mitä elämältään haluaa. Sekin on muuten jännä juttu, että tällaisen ulkomailla asumisen aikana myös "vanhat" ihmissuhteet näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Ja paljon siis tapahtuu myös sillä saralla...asioita, jotka kuuluvat vain asianomaisille henkilöille eivätkä ole siis näin julkisesti raapustettavaa juttua. Kaikkeen täytyy kuitenkin varautua. Vaikka olen tavallaan sama ihminen, joka tänne lähti, ovat täällä oloni aikaisen tapahtumat vaikuttaneet myös siihen, että minussa on tapahtunut muutosta...kehitystä..toivottavasti parempaan suuntaan.
Täällä ollessa minulla on myös ollut mahdollisuus "tutustua" lapsiini. Olemme olleet yhdessä enemmän kuin koskaan. Esikoinen totesikin, ettei kyllä ihan vähään aikaan halua viettää näin pitkää aikaa vain minun ja hänen veljensä kanssa kahdestaan. Pitäsikö tuosta sitten loukkaantua. Ei. Tämä aika on opettanut meille paljon toisistamme. Ja uskon sen kantavan pitkälle tulevaan.
Me siis palaamme Suomeen huomenna. Ja tämä blogi vaikenee pian. Kirjoittelen varmaankin vielä kuitenkin ainakin yhden jutun kotiinpaluu jälkeen.
Partir c´est mourir un peu! Klassinen lausahdus...mutta ah niin totta.
"Mikä sai mut miettimään, sanat päätä pengertää”. Mitä tästä käteen jää...”Suru kyllä käydä saa, kunhan ei jää asumaaan. Päästä lentoon tuulen mukana..... "(Lauri Tähkä...)
Finlande - nous rentrons!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti