Matkaa suunnitellessa ensimmäiseksi ajattelin sitä, miten tällainen matka on mahdollista toteuttaa taloudellisesti. Oma matkabudjettini rakentui Erasmus tuesta, opintotuesta ja - lainasta sekä asumislisästä. Mutta selviäisikö näillä rahoilla kahden lapsen kanssa? Onneksi pystyin myös hieman säästämään, ja sain vähän matka-avustusta vanhemmiltani. Hain myös apurahaa KAUTElta, mutta he eivät tällä kertaa tämäntyyppistä vaihto-opiskelua rahoittaneet. Muita apuraha hakemuksia en laittanut. Olisiko jotain mahdollisesti saanut liikesivistysrahastosta jäi askarruttamaan... sinne en hakemustani ehtinyt laittaa.. vielä tammikuun alussa en tiennyt matkaan lähdöstä mitään.
Se miten saan rahat riittämään jää nähtäväksi... ja raportoitavaksi myöhemmin.
Asuminen - miten ja missä asua kahden lapsen kanssa turvallisesti ja miellyttävästi. Niin, että murrosikäisenkin mielestä asuminen Ranskassa voisi olla kivaa. Ai niin.. ei varmaan ole tullut vielä tarkemmin kerrottua, että matkaseurueeni siis koostuu kahdesta nuoresta miehestä Patesta (13 v) ja Jokesta (10 v).
Ceramin kautta saimme ns. housing- linkin, joka oli täynnä vuokrattavia asuntoja..Minä koin sivut hieman kaaoottisiksi.. mitäpä asunnosta kertoo sen sijainti ja montako huonetta on tarjolla.... ilman kuvia. No tietysti ne olivat vain lähinnä sitä varten, että sai kontakteja eri ihmisiin. Kaikki tosin eivät edes vastanneet sähköpostikyselyihin. Heidi kertoi kokemuksistaan ja auttoi katsomaan erilaisia vaihtoehtoja internetistä. Omiin verkostoihin kuului myös henkilöitä, jotka olivat alueella asuneet, tai joilla oli tuttuja alueella... eräs vanha työkaverikin Amadeuksen ajoilta asui siellä edelleen. Aluksi mietin asumisjärjestelyiden ohella kovasti poikien koulunkäyntiä. Asunnon tulisi olla lähellä mahdollista koulua.
Asumisjärjestelyt saivat vauhtia vasta kesälomallani kesäkuun lopussa kun päätimme, että pojat eivät lähde heti mukaan. Minä lähtisin ensin itsekseni ja aloittasin opiskelut ja tutustumisen Ranskassa asumiseen ilman poikia.
Tutuilta sain linkin Rivieran suomi Seuran sivuille http://rivieran-suomi-seura.org/ . Sieltä löytyi asunto, jonka vuokrasin meille kahdeksi viimeiseksi Ranskan kuukaudeksi. Kriteereinä: sijainti, helpot kulkuyhteydet koululle (bussipysäkki 300 metrin päässä), kaupat kävelymatkan päässä,rannalle ja keskustaan kuitenkin siedettävä matka. Asunto on melko uusi, kaikilla varustuksilla varusteltu ja siinä on aidattu turvallinen piha-alue. Omistajat ovat suomalaisia, joten käytännöt järjestelyt sujuivat helposti. Sähköpostilla sovimme asioista, ja he ovat itse tulossa lomailemaan tänne lokakuussa, joten tapaan heidät sitten vielä paikanpäällä ennen meidän asuntoon asettumista.
Asumisasioita mietittäessä täytyy varautua siihen, että asuminen Rivieralla ei ole halpaa. Alueella asuvat ystäväni olivat jo varoitelleet kaksioiden hintojen hipovan 700 euroa kuussa. Paikanpäällä muiden opiskelijoiden kanssa jutellessa kävi ilmi, että parhaalla paikalla (opiskelijaelämän rientoja ajatellen) sijaitsevasta pikkuruisesta studiosta saattoi joutua pulittamaan jopa 1000 euroa. Toisaalta eräs ranskalainen opiskelijatyttö kertoi vuokraavansa ystävättärensä kanssa aivan upeaa kolmiota (70 neliötä) aivan keskellä Juan les Pinsiä hintaan 1200 e/kk eli 600/nenä. Hän myös antoi sellaisen vinkin, että kannattaisi olla yhteydessä ranskalaisiin itse vaihto-opiskelmeaan lähteviin opiskelijoihin. No miten heihin sitten saa yhteyden? Ehkä noiden opiskelijajärjestöjen kautta...esimerkiksi nämä "interculture" järjestössä mukana olevat opiskelijat voisivat olla hyvä tietolähde..sekä tietysti me jo täällä tällä hetkellä paikanpäällä olevat. (tässä yksi linkki http://www.interculture-ceram.fr/- en tiedä olisko tästä apua...).
Se miten saan rahat riittämään jää nähtäväksi... ja raportoitavaksi myöhemmin.
Asuminen - miten ja missä asua kahden lapsen kanssa turvallisesti ja miellyttävästi. Niin, että murrosikäisenkin mielestä asuminen Ranskassa voisi olla kivaa. Ai niin.. ei varmaan ole tullut vielä tarkemmin kerrottua, että matkaseurueeni siis koostuu kahdesta nuoresta miehestä Patesta (13 v) ja Jokesta (10 v).
Ceramin kautta saimme ns. housing- linkin, joka oli täynnä vuokrattavia asuntoja..Minä koin sivut hieman kaaoottisiksi.. mitäpä asunnosta kertoo sen sijainti ja montako huonetta on tarjolla.... ilman kuvia. No tietysti ne olivat vain lähinnä sitä varten, että sai kontakteja eri ihmisiin. Kaikki tosin eivät edes vastanneet sähköpostikyselyihin. Heidi kertoi kokemuksistaan ja auttoi katsomaan erilaisia vaihtoehtoja internetistä. Omiin verkostoihin kuului myös henkilöitä, jotka olivat alueella asuneet, tai joilla oli tuttuja alueella... eräs vanha työkaverikin Amadeuksen ajoilta asui siellä edelleen. Aluksi mietin asumisjärjestelyiden ohella kovasti poikien koulunkäyntiä. Asunnon tulisi olla lähellä mahdollista koulua.
Asumisjärjestelyt saivat vauhtia vasta kesälomallani kesäkuun lopussa kun päätimme, että pojat eivät lähde heti mukaan. Minä lähtisin ensin itsekseni ja aloittasin opiskelut ja tutustumisen Ranskassa asumiseen ilman poikia.
Tutuilta sain linkin Rivieran suomi Seuran sivuille http://rivieran-suomi-seura.org/ . Sieltä löytyi asunto, jonka vuokrasin meille kahdeksi viimeiseksi Ranskan kuukaudeksi. Kriteereinä: sijainti, helpot kulkuyhteydet koululle (bussipysäkki 300 metrin päässä), kaupat kävelymatkan päässä,rannalle ja keskustaan kuitenkin siedettävä matka. Asunto on melko uusi, kaikilla varustuksilla varusteltu ja siinä on aidattu turvallinen piha-alue. Omistajat ovat suomalaisia, joten käytännöt järjestelyt sujuivat helposti. Sähköpostilla sovimme asioista, ja he ovat itse tulossa lomailemaan tänne lokakuussa, joten tapaan heidät sitten vielä paikanpäällä ennen meidän asuntoon asettumista.
Asumisasioita mietittäessä täytyy varautua siihen, että asuminen Rivieralla ei ole halpaa. Alueella asuvat ystäväni olivat jo varoitelleet kaksioiden hintojen hipovan 700 euroa kuussa. Paikanpäällä muiden opiskelijoiden kanssa jutellessa kävi ilmi, että parhaalla paikalla (opiskelijaelämän rientoja ajatellen) sijaitsevasta pikkuruisesta studiosta saattoi joutua pulittamaan jopa 1000 euroa. Toisaalta eräs ranskalainen opiskelijatyttö kertoi vuokraavansa ystävättärensä kanssa aivan upeaa kolmiota (70 neliötä) aivan keskellä Juan les Pinsiä hintaan 1200 e/kk eli 600/nenä. Hän myös antoi sellaisen vinkin, että kannattaisi olla yhteydessä ranskalaisiin itse vaihto-opiskelmeaan lähteviin opiskelijoihin. No miten heihin sitten saa yhteyden? Ehkä noiden opiskelijajärjestöjen kautta...esimerkiksi nämä "interculture" järjestössä mukana olevat opiskelijat voisivat olla hyvä tietolähde..sekä tietysti me jo täällä tällä hetkellä paikanpäällä olevat. (tässä yksi linkki http://www.interculture-ceram.fr/- en tiedä olisko tästä apua...).
Koska siis loppuajaksi vuokraamamme asunto lohkaisee suuren osan matkabudjetista, päätin itse majoittua hieman edullisemmin, ja etsiä huonemajoitusta. Sitä oli vaan tarjolla kovin vähän, ja ongelmaksi uhkasi muodostua se, että tarvitsin majoitusta vain kuudeksi viikoksi... ja parhaimpaan turistiaikaan. Kirjoittelin muutamille asuntoa tarjoaville, joita löysin koulun sivuilta. Onnekseni minulle tarjottiin huonetta, jota vuokranantaja ei kuulemma yleensä vuokraa. Nyt hän kuitenkin päätti tarjota sitä minulle, koska kyseessä oli näin lyhyt aika. (Myöhemmin kävi ilmi, että hän on ollut aikaisemmin töissä CERAMissa töissä muistaaakseni vaihto-opiskelija koordinaattorina. Luulen, että sillä oli jotain vaikutusta siihen, että hän tarjosi minulle tätä väliaikaista majoitusta.)
Asuminen toisen ihmisen kotona on sitten oma lukunsa. Tässä asunnossa asui lisäkseni kolumbialainen noin kolmekymppinen poika. Vuokraemäntämme antoi meille asuntonsa suhteen melko vapaat kädet. Hän on itse paljon poissa, ja ainakin alkuun kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Tosin esimerkiksi vieraiden majoittamisen suhteen tällainen toisen kotona asuminen ei ole ihan kätevää. Kolumbialaiselle pojalle on tulossa tänne kaveri, ja on vähän epäselvää miten nämä majoitusasiat oikein sujuvat. (Kuva asunnon olohuoneesta.
Minulle tämämajoitusmuoto sopii mainosti. Viiden viikon kielikylpy ja tuntuma oikeasti paikalliseen henkilöön ja hänen elämäänsä. Vaihto-opiskelijoiden "jytkeet" eivät sillä tavalla minua enää kiinnosta, vaikka muutamissa olen toki jo ollut mukana, ja aion myös jatkossakin olla. Nuori kolunbialainen on aikonut asua täällä koko vuoden. Kuitenkin jo eilen hän mietti, ettei kuitenkaan ole varma haluaako koko aikaa asua näin. Hän on kuitenkin nuori ja asuu omassa maassaan vielä vanhempiensa kanssa. Hän kokee tässä asumismuodossa olevan paljon hyvää, ja meille on sanottu että voimme liikkua vapaasti ja olla kuin kotonamme. Mutta hän tuntui kaipaavan myös omaa vapautta.
Lasten koulunkäynti oli myös asia jota kovasti mietin. Nizzasta löysin kansainvälisen koulun jonka lukukausimaksu oli niin korkea etten voinut sitä edes ajatella. ranskassa tapahtuvan koulun käynnin järjestäminen jäi puolitiehen. Molempien poikien kouluissa kahden kuukauden Ranskassa oleskeluun, ja siellä käytävään kotikouluun suhtauduttiin myös erittäin myönteisesti. Koulukirjat mukaan, ja opettajat lupasivat sähköpostitse lähettää pojille tehtävät ja jopa jotkut kokeet. Tänne saavuttuani ajattelin kuitenkin vielä katsoa asuntomme lähellä olevia kouluja. Ja joka tapauksessa etsiä pojille jotain aktiviteettejä niiksi muutamaksi päiväksi jotka itse olen koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti