"Culture shock is experienced by individual who encounters a different culture. It leads to feelings of distress, of helplessness and hostility towards the new environment"...(Reisinger& Turner, 2003, Cross-Cultural Behavior in Tourism. Concepts and Analysis, s. 56-60). Siinä se on kirjoitettuna lyhyt määritelmä kulttuurisokista. Ja tätä määritelmää seuraa lukuisia oireita miten kulttuurishokki ilmenee: huoli siitä voiko vettä juoda, ruokahalun menetys, halu olla vain omaan kansallisuuteen kuuluvien henkilöiden kanssa, ja valtava ikävä kotiiin...unettomuutta, väsyneisyyttä, eristäytymistä, yksinäisyyttä, vihaa. HUH!
"The w-curve of cultural change, adaptation and adjustment over time" eli kulttuurishokin vaiheet: kuherruskuukausi (honeymoon) tai euforia...jännitys vatsanpohjassa kun kun ajattelee mitä kaikkea uusiin paikkoihin tutustuminen tuo tullessaan. Vihamielisyys (hostility) vaiheessa (joka on ehkä se varsinainen kulttuurishokkivaihe) tutustutaan uuteen kulttuuriin ja erilaisiin tapoihin toimia, tunnetaan turhaantuneisuutta koska kaikkia asioita ei voi enää hoitaa "totutulla tavalla". Huumori (humour) tai "acculturation" vaiheessa aletaan sopeutua uuteen kulttuuriin, opitaan arvostamaan sitä ja pyritään vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kontaktiin paikallisen väestön kanssa. Neljännessä eli kotona (at home) vaiheessa odotetaan kotiinpalua, mutta samanaikaisesti tunnetaan ikävää koska täytyy lähteä. "Reverse culture shock" eli kotiinpaluushokki iskee sitten kotona. Tuntuu, että kaikki on muuttunut poissaollessa, ei enää sopeudutakaan suoraan omaan vanhaan kulttuuriin. Kuudennessa eli sopeutumisvaihessa (readjustment) vaiheessa opitaan selviytymään kotona olevista ongelmista.
Siihen miten kukin kulttuurishokin kokee voivat vaikuttaa mm. seuraavat asiat: yksilön ennakkotietämys uudesta kulttuurista, kyky sopeutua, oleskelun pituus, ulkomaille tehtyjen matkojenmäärä, matkahn kohteessa olevien tuttujen määrä, matkutusjärjestelyt, millaisella matkalla ollaan ja miten kaikki sujuu.
Tässä kaikessa onkin ajateltavaa ja tieteellistä selitystä myös vanhemman lapseni käyttäytymiseen täällä. Onneksi hän on jo siirtymässä ainakin osaksi vaiheeseen "huumori". Lapset (ja lapsenmieliset = minä) sopeutuvat nopeasti. Mutta on myös varmasti syytä tiedostaa kotiinpaluun mahdolliset tulevat haasteet. Ja tästähän oli puhetta myös Lappeenrannassa keväällä kv-osaston järjestämässä vaihto-oppilaiden tilaisuudessa.
4.11.2009
Pakko on lisätä tähän jotain. Esikoinen valitteli aamulla kun voi on niin kovaa..."Miks täällä ei oo oivariinia"....niin. Ei oo oivariiniä, ei oo muuten kauheesti Nokian kännyköitäkään (iphoneja, Samsungeja ja jonkin verran SonyEricksoneja sen sijaan on). TV ohjelmat on kaikki dupattuja ranskaksi. Suurin osa pikkuautoista on Relluja ja Pösöjä. Bussien aikataulut on vaan viittellisia. Id paperi-, lääkärintodistus- ja asumistodistuskopioita kannnatta olla valmiina..koska lähes aina kun olet tekemisissä byrokratian kanssa niitä tarvitaan. Ei ole terveyskeskuksia...lääkäriasiat hoidetaan oman lääkärin luona. Ei oo loskaa ja räntää....
a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti